Burleski – glitteriä ja glamouria

Kun bur­les­ki­täh­det as­tu­vat la­val­le, niin lu­vas­sa on teat­te­ria, tans­sia ja rii­su­mis­ta huu­mo­ril­la vä­ri­tet­ty­nä.

Whoosh! Il­ma­vir­ran mel­kein tun­tee kas­voil­laan, kun Chris Oh! le­vit­tää isot sul­ka­sii­vet ko­ko­naan auki. On lau­an­tai-ilta hel­sin­ki­läi­ses­sä Ka­las­ta­ja­tor­pan juh­la­sa­lis­sa ja Ki­mal­le­ka­rusel­li -ni­mi­nen bur­les­ki­ta­pah­tu­ma täy­des­sä vauh­dis­sa. La­val­le on saa­pu­nut uusi­see­lan­ti­lai­nen bur­les­ki­täh­ti tai oi­keam­min bo­y­lesque-esiin­ty­jä, eli mie­his­tä bur­les­kia esit­tä­vä tai­te­li­ja.

Monen mie­li­ku­va bur­les­kis­ta on rii­su­mi­nen. Se on pal­jon muu­ta­kin, sillä Ki­mal­le­ka­rusel­lis­sa strip­paus on vain osa ka­ba­reen tyy­lis­tä teat­te­ria, musiik­kia ja tans­sia. Kaik­ki tämä teh­dään huu­mo­rin ja kiusoit­te­lun avul­la. Esi­tys­ten tar­koi­tus ei ole niin­kään pal­jas­taa kaik­kea ja kii­hot­taa, vaan en­nem­min­kin viih­dyt­tää ylei­söä.

La­val­la Chris Oh! on pääs­syt sul­ka­sii­vis­tään eroon. Vuo­ros­sa on oh­jel­ma­nu­me­ro, jossa hän rii­suu it­sen­sä lähes ko­ko­naan, kai­vaa pa­ka­roi­den­sa uu­me­nis­ta vaah­to­kark­ke­ja, heit­te­lee niitä ylei­söl­le ja syö itse. Mau­ton­ta? Kyllä. Haus­kaa? Eh­dot­to­mas­ti!

Bur­les­ki on vas­ta­vir­taan py­ris­te­le­vä tai­de­muo­to maa­il­mas­sa, joka ihan­noi nai­sis­sa nuo­ruut­ta ja hoik­kuut­ta. Se haas­taa pe­rin­tei­siä kau­neusi­han­tei­ta, sillä minkä ta­han­sa ikäi­set, ko­koi­set ja muo­toi­set kehot voi­vat esiin­tyä. Tär­kein­tä on, elä­män voi vä­lil­lä ottaa ke­vyes­ti – ja sen voi tehdä vähän niu­kem­mis­sa vaat­teis­sa.

Yksi bur­les­kin tar­koi­tuk­sis­ta on saada ylei­sö ha­lua­maan lisää. 

Illan vii­mei­ses­sä oh­jel­ma­nu­me­ros­sa Bet­tie Black­heart pyö­rit­tää vil­lis­ti tas­se­lei­taan eli nän­nei­hin kiin­ni­tet­ty­jä tup­su­ko­ris­tei­ta. Ylei­sö nousee sei­so­maan, eikä suo­sio­no­soi­tuk­sis­ta ole tulla lop­pua.

Show’n jäl­keen täh­det tu­le­vat ter­veh­ti­mään ylei­söä. Chris Oh!:n luo kie­mur­te­lee pitkä  jono. Fanit ha­lua­vat sel­fien ko­koi­sen palan täh­teä. Sulat ovat vaih­tu­neet hel­mi­nau­hoi­hin, jotka vain vai­voin ver­hoa­vat pal­jas­ta ta­ka­puol­ta. Het­ken maa­il­ma on ki­mal­ta­van, tiu­kak­si tree­na­tun pepun ver­ran pa­rem­pi paik­ka.