Vuonna 2006 Finnkino osti Sandrew Metronomen elokuvateatteritoiminnan, mikä vahvisti sen jo entisestään tukevaa asemaa alalla.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) yrityskauppavalvonnan yksikön päällikkö Sanna Syrjälän mukaan kyseessä oli ”päältäpäin potentiaalisesti ongelmalliselta näyttävä yrityskauppa, joka näytti johtavan määräävän markkina-aseman syntymiseen tai vahvistumiseen”.

KKV:lla ei kuitenkaan ollut valtuuksia tutkia kauppaa, sillä tarvittavat liikevaihtorajat eivät täyttyneet.

– Oltaisiin ehdottomasti haluttu tutkia sitä, Syrjälä toteaa.

Elokuvalipusta joutui vuonna 2008 maksamaan keskimäärin 7,90 euroa. Kymmenen vuotta myöhemmin lipun keskihinta oli 13,02 euroa – nousua on siis 65 prosenttia. Samalla aikavälillä keskimääräiset kuluttajahinnat nousivat alle 13 prosenttia.

Tällä hetkellä Finnkinon perushintaisesta lipusta saa parhaimmillaan maksaa jopa 20,40 euroa, jos haluaa katsomaan lauantai-illan näytöstä IMAX-salissa.

Finnkinon myyntijohtaja Kalle Peltola selittää hintojen nousua salitekniikan kehittymisen tuomalla ”elämyksellisellä lisäarvolla” sekä ylellisemmillä ”Premium-saleilla”. Toki myös investoinnit näiden takana täytyy saada katettua.

Viime vuonna 64 prosenttia Suomen elokuvalipuista myytiin Finnkinon monisaliteattereihin.

Korjaamo Kinon elokuvatoiminnan päällikkö Antti Knuuttila kertoo haastattelussa olevansa samaa mieltä Peltolan kanssa siitä, että kilpailun puute ei nosta leffalippujen hintoja. Tärkeimmiksi tekijöiksi hän nimeää kalliit tilavuokrat sekä palkkojen nousun.

Yhtiö pyörittää Helsingissä kahta teatteria, Lasipalatsin Bio Rexiä sekä Korjaamo Kino Töölöä.

Knuuttila ei vaikuta lainkaan huolestuneelta Finnkinon ylivoimasta.

– Me muut voitaisiin vaan yrittää vähän kovempaa.

Hän huomauttaa, että varsinkin Helsingissä on tällä hetkellä hyvin laaja tarjonta erilaisia elokuvateattereita.

Digitalisaatio tuonut pienille mahdollisuuden kilpailla jättiläisen kanssa

Yhtenä syynä pienempien yrittäjien huolettomuuteen on muutos, joka alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Vanhoista filmikeloista luovuttiin ja elokuvia siirryttiin esittämään täysin digitaalisesti.

Tätä ennen Suomeen tuotiin vain kourallinen kopioita uudesta elokuvasta, ja nämä kopiot annettiin suurimpien teattereiden käyttöön. Pienet teatterit joutuivat odottamaan keloja siihen saakka, kunnes isommat olivat niistä valmiita luopumaan.

Tänä päivänä käytännössä kaikki Suomen teatterit voivat saada hittielokuvan ensi-iltaan samana päivänä.

Elokuvateatterialalla vallitsee ristiriita. Vaikka elokuvien esittäminen on helpompaa kuin koskaan, valta on keskittynyt yksiin käsiin.

Finnkino hallitsee yli kahta kolmasosaa koko maan markkinoista. Jos vertailuun otetaan Suomen kymmenen suurinta kuntaa, jotka ovat myös alan merkittävintä markkina-aluetta, ylivoima korostuu entisestään.

Näissä kunnissa oli viime vuoden lopulla yhteensä 139 elokuvasalia, joista 109 oli Finnkinon omistuksessa. Tämä vastaa yli 78 prosenttia tarjonnasta.

Uutista on korjattu 18.4. kello 11:02: elokuvalipun keskihinta oli vuonna 2018 13,02 euroa. Se on viisi, eikä kolme kertaa enemmän kuin kuluttajahintojen keskimääräinen nousu 10 vuodessa.