Naisten maajoukkueen urheilijat ovat löytäneet uuden keinon rahoittaa huippu-urheilua cheerleadingissa. Sosiaalisen median pienkeräyskampanjoiden avulla urheilijat pystyvät ottamaan vastaan lahjoituksia. Vaikka menestystä on naisten maajoukkueelle tullut paljon, maksaa urheilu maajoukkueessa silti noin 3000 euroa kaudessa.

Kahdeksatta kautta cheerleadingin naisten maajoukkueessa urheileva Joanna Remes on pystynyt kattamaan kokonaisen kauden pienkeräyksen lahjoitusten avulla. Remeksellä on Instagramissa 17 000 ja TikTokin puolella 36 000 seuraajaa. Remes uskoo, että hänen iso seuraajakuntansa on mahdollistanut suuren lahjoitusten määrän.

– Maajoukkueurheilijat joutuvat itse maksamaan siitä, että pääsevät edustamaan Suomea. On hienoa, että on kumminkin jotain väyliä, joiden kautta urheilun rahoitus lopulta onnistuu, Remes kertoo.

Remes ei näe avun pyytämistä rahoitukseen häpeällisenä, vaan päinvastoin mahdollisuutena. Hän iloitsee siitä, kun lajin parissa myös junioriurheilijat ovat alkaneet järjestää sosiaalisessa mediassa omia pienkeräyskampanjoitaan.

– Kun rahoitusta ei muualta tule, on hienoa nähdä, että uskalletaan tehdä itse asialle jotain, kertoo Remes.

Vuoden 2026 maajoukkueen kapteeni Ronja Nyholm ei ole vielä järjestänyt henkilökohtaista pienkeräystä. Nyholmin mukaan pienkeräys ei ole välttämättä kannattava, jos ei ole omassa sosiaalisessa mediassaan aktiivinen.

– Jos lahjoitat jo yhdelle urheilijalle, mikä on todennäköisyys siihen, että laitat seuraavallekin ja sitä seuraavalle rahaa? Nyholm pohtii.

Nyholm on tähän asti pystynyt kattamaan yhdeksänvuotisen maajoukkueuransa keikkatyön sekä olympiakomitean ura-apurahan avulla. Jos tulevaisuudessa kustannusten kattaminen kävisi muuten vaikeaksi, on Nyholm ajatellut mahdollisesti toteuttavansa pienkeräyksen.

Rahahuolet vaikuttavat treenimotivaatioon

Remeksen mukaan maajoukkuekulujen lisäksi moni urheilija maksaa vielä seurajoukkueessa urheilemisesta suunnilleen saman verran. Raha-asioiden miettiminen vaikuttaa treenimotivaatioon negatiivisesti, kertoo Nyholm. Myös palautuminen treenaamisesta kärsii, jos talousasioista joutuu stressaamaan.

– Joka kauden jälkeen pitää laskelmoida ja punnita, että vieläkö rahat riittävät siihen, että harrastaa molemmissa joukkueissa, vai pitääkö jättää toinen pois, Nyholm kertoo.

Remes on saavuttanut lajin parissa kaiken, mitä voi arvokisoissa saavuttaa. Vaikka treenimotivaatiota löytyisi, saavat kustannukset miettimään, kuinka kauan harrastukseen haluaa vielä laittaa rahaa.

– Nautin lajista todella paljon, mutta välillä tulee ajatus siitä, että onko tämä kaiken sen rahan arvoista vielä 20 vuoden jälkeen, kun on saavuttanut lajin parissa jo paljon.

Cheerleadingin arvokisamenestyksestä ei saa lajiliiton tai lajin puolesta palkkiota.