Etsintä jatkui. Hän selasi päivittäin Facebookin keräilykorttien harrastajille suunnattuja ryhmiä siinä toivossa, että löytäisi kyseisen kortin. Eräänä päivänä Potvinin kortteja keräävä kaveri laittoi Hellmanille viestiä. Kaveri oli nähnyt verkossa ilmoituksen, että Ruotsissa on henkilö, joka myy kyseistä Hellmanilta puuttuvaa korttia.
— Sitä korttia on mahdotonta löytää, olen päivittäin yrittänyt etsiä kyseistä korttia tuloksetta, Hellman vastasi kaverilleen.
Kaveri vakuutti Hellmanille, että kyseinen kortti on oikeasti ruotsalaisella keräilijällä myynnissä. Hellman kysyi kaveriltaan myyjän yhteystiedot ja lähetti myyjälle viestiä. Hellman jäi odottamaan vastausta.
Hellman aloitti keräilykorttiharrastuksen 1990-luvulla. Hän toimi kioskiyrittäjänä Ilmajoella ja eräänä päivänä kauppias ilmoitti Hellmanille, että tällaisia jääkiekkokortteja lapset nyt ostavat. Kyseessä oli kauden 92-93 Parkhurst-sarja, jota kioskiin tuli myytäväksi.
Lapset ostivat kortteja ja aukoivat pusseja, joihin kortit olivat pakattuina. Lapset kyselivät Hellmanilta korttien pelaajista ja vaihtelivat kortteja keskenään. Kiinnostus kortteja kohtaan heräsi ja harrastus sai alkunsa.
Keräilykorttien historia Suomessa ulottuu varsin pitkälle. Vuoden 1912 Tukholman kesäolympialaisten kunniaksi pietarsaarelainen tupakkatehdas Strengberg toi markkinoille keräilykorttisarjan, joka on vanhin suomalainen keräilykorttisarja. Korteissa oli kuvia menestyneistä olympiaurheilijoista.
Tällä hetkellä Suomessa ainoan jääkiekkokorttien valmistajan Cardset Finland Oy:n Jukka Ojan mukaan Suomen suosituimmat keräilykortit ovat jääkiekkokortteja. Suomessa on julkaistu jääkiekkokortteja vuodesta 1965 alkaen, mutta kaudelle 1993-94 julkaistu sarja oli ensimmäinen SM-liigapelaajien kortteja sisältävä sarja.
— Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995, mikä räjäytti suomalaisten keräilyharrastuksen, Oja kertoo.
Nykyisin jääkiekkokortteja myydään verkkokaupoissa ja ruokakaupoissa. Keräilijät ostavat kortteja esimerkiksi verkkokauppa Ebaysta tai korttien harrastajille suunnatuilta nettisivustoilta. Toisin oli ennen.
Hellman työskenteli 90-luvun lopulla huoltoasemalla Kurikassa. Iltavuoroissa hän selasi jääkiekkolehti Beccetiä, jossa oli korttivalmistajien mainoksia. Lehden takakannesta löytyi korttivalmistajien faksinumerot. Hellman lähetti valmistajille faksia kysyäkseen pelaajalistoja. Pelaajalistat ja korttien hinnat selvisivät vuorokauden sisällä.
Suomen markat vaihdettiin Kanadan dollareihin paikallisessa Merita Pankissa. Sitten Hellman pakkasi ostoslistan dollareineen kirjekuoreen ja lähetti kirjekuoren postiin. Sitten odotettiin.
— Jossain vaiheessa postilaatikosta pölähti paketti, jossa oli ostamani kortit, Hellman sanoo.
Toiset korttikeräilijät keräävät määrättyjä korttisarjoja, toiset taas joukkueita tai yksittäisiä pelaajia. Hellmanin kohdalla kyse on yksittäisen pelaajan, kanadalaisen maalivahti Félix Potvinin korttien keräilystä. Aikanaan Hellman tykästyi kanadalaismaalivahdin hienoon kypärään. Myös maalivahdin näyttävä pelityyli teki Hellmanin vaikutuksen.
Hellman ei ole ainoa keräilijä, joka ihastui nimenomaan Potvinin kortteihin.
Ville Kulmalalla on todennäköisesti Suomen suurin jalkapallojoukkue Juventuksen keräilykorttikokoelma. Kulmalan rakkaus Juventusta kohtaan syttyi vuonna 1990 Italiassa järjestetyissä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa. Silloin 6-vuotias Kulmala tykästyi ensin Italian maajoukkueeseen ja tämän jälkeen italialaiseen seurajoukkueeseen Juventukseen. Nykyisin Kulmalalla on oman arvionsa mukaan 1000-1200 Juventuksen keräilykorttia.
Ensimmäinen korttipaketti, jonka Kulmala lapsena osti oli kuitenkin jääkiekkokorttipaketti.
Kyseessä oli vuoden 1993-1994 Leaf-sarjan korttipaketti, jonka hän osti huoltoaseman Halpa-hallista, sillä aikaa kun isä oli tankkaamassa autoa.
— Paketista tuli Félix Potvinin kortti, joka oli niin hienon näköinen, että päätin aloittaa keräilykorttiharrastuksen, Kulmala sanoo.
Kulmala kertoo perineensä keräilyharrastuksen isältään. Hänen isällään oli yksi Suomen suurimmista mustekynäkokoelmasta. Aikanaan Kulmala lupasi isälleen, että sitten kun isästä aika jättää hän tulee perimään kyseisen mustekynäkokoelman. Samalla Kulmala lupasi isälleen, ettei tule koskaan kyseisellä mustekynäkokoelmalla ketään rahastamaan.
— Tällä hetkellä minulla on sitten kellarissa yli 2000 mustekynän isäni vanha kokoelma, Kulmala sanoo.
Keräily kulkee geeneissä
Intohimoinen keräilijä ja Museo- ja tiedekeskus Luupin yhteistyökoordinaattorina toimiva Sampo Puoskarin mukaan keräilyharrastuksen pohjana toimii kiinnostus keräiltävään aiheeseen.
Puoskari mieltää numismatiikan eli rahojen keräilyn sekä filatelian eli postimerkkeilyn suosituimmiksi keräilyn kohteiksi Suomessa. Erilaisia keräilynkohteita löytyy sarjakuvien keräilystä militarian keräilyyn.
Puoskari ei ole huolissaan keräilyharrastamisen tulevaisuudesta.
— Me olemme siirtyneet keräilijäihmisestä keräilyluonteeksi. En missään nimessä usko, että keräily loppuu, se hakee vain uusia muotoja, Puoskari huomauttaa.
Erikoisuuksien etsiminen on myös olennaista keräilyssä. Varmaankin kaikilla keräilijöillä on haave, että kokoelmasta löytyy se kruunun jalokivi, josta hyötyy taloudellisesti. Useimmiten keräilijät eivät harrasta keräämistä kuitenkaan tienatakseen harrastuksesta.
— Keräilijä on aina keräilijä, se ei lähde ihmisestä, Puoskari toteaa.
Jarmo Hellmanin mukaan yksikään keräilijä ei tule todennäköisesti koskaan saamaan kaikkia keräilemiään asioita. Kyse ei olekkaan siitä, mitä keräilijällä on, vaan enemmänkin siitä, mitä keräilijältä puuttuu.
Hauskinta harrastuksessa on nimenomaan etsiminen.
— Sitten kun ne kolme korttia tullista tulee kotiin ja saan ne käsiini ja mietin, että olen näitä kortteja etsinyt yli 20 vuotta ja nyt ne on minulla. Valitettavasti ei se enää siinä vaiheessa tunnu niin hienolta, Hellman harmittelee.
Kaikki keräilijät etsivät aarteita. Toiset asettaa tarkan päämäärän ja toiset taas vain keräilee.
— En minäkään tiedä, mitä minä siinä vaiheessa tekisin jos saisin ne kaikki kortit, joita kerään, Hellman pohtii.
Korttifriikit on keräilykorteista kiinnostuneille suunnattu Facebook-ryhmä, johon kuuluu noin 1400 jäsentä. Ryhmässä voi kaupata tai vaihtaa kortteja. Hellmanin mukaan Facebookissa on myös ulkomaisia korttiryhmiä, jotka toimivat samalla periaattella.
Korttimessuja järjestetään muutamia kertoja vuodessa ympäri Suomea.
— Ainakin ennen messuilla kävi paljon porukkaa. Messuilla on sellainen kirpputori meininki, että osa vaihtelee ja toiset myy kortteja, Hellman kertoo.
Hellmanilla on 30 vuoden keräilyharrastamisen jälkeen tällä hetkellä noin 1400 Félix Potvinin kortin kokoelma. Hänellä on myös keräilykuvia sekä valokuvia pelaajan nimikirjoituksilla. Kortteja hän säilyttää kansioissa ja laatikoissa.
— Sitten kun jään eläkkeelle haluaisin rakentaa mökille sellaisen “man caven”, missä kortit olisivat esillä.
Ruotsalainen myyjä vastasi Hellmanin viestiin, että hänellä todellakin oli kyseinen kortti myynnissä. Hellman tiedusteli postikustannusten sekä kortin hintaa. Myyjä ilmoitti kuljetuksen maksavan Ruotsista Suomeen 24 kruunua ja itse kortin hinta oli 20 kruunua. Kaupat tuli. Viikon ajan Hellman odotti ja pelkäsi, että kirjekuori katoaa postissa.
— Nyt minulla on kyseinen kortti kokoelmassani, jota en koskaan kuvitellut löytäväni.