Alle 21-vuotiaiden kaksinkertaisen Suomen mestarin Alex Hedmanin isä laittoi ensimmäistä kertaa tennismailan poikansa käteen tämän ollessa vasta 3-vuotias.
-Kaikki suvussani ovat pelanneet tennistä, niin oli luontevaa jatkaa minunkin kohdallani siitä, Hedman pohtii.

Tennispiireissä Hedmanin suku on niittänyt mainetta sekä pelikentillä että tenniskouluyrittäjinä. 9-vuotiaaseen saakka Alex pelasi sukunsa tenniskoulussa. Painostusta pelaamiseen ei ole kuitenkaan ikinä ollut.
-En tiedä, olisinko itse pienenä valinnut tennistä. Mutta olen kyllä aina halunnut pelata ja tykännyt siitä.

Jalkapalloa Hedman pelasi pienempänä tenniksen ohella, mutta sen hän lopetti noin 12-vuotiaana.
-Lopullisen lajivalinnan jälkeen harjoittelin todella tavoitteellisesti. 16 ikävuoteen asti tähtäin oli koko ajan ihan kansainväliselle huipulle saakka.

“Rakkaudesta lajiin”

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä harjoittelu muuttui yhä selvemmin kokopäivätyöksi. Silloin Alex päätti, ettei aio seurata isänsä jalanjälkiä tennisammattilaisena.
-Jatkoin pelaamista edelleen kuitenkin paljon, niin sanotusti rakkaudesta lajiin.

Rakkaus on poikinut myös menestystä. Viime vuonna nuoren Hedmanin ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen ATP-piste näki päivänvalon. Suurimmaksi osaksi mies kuitenkin kiertää kotimaan kärkikisoja. Tällä hetkellä hän on Suomen rankingissa sijalla 11.

Hedmanin harjoitusringissä HVS:ssä on monia pelaajia, jotka pyrkivät ammattilaisiksi. Myös valmennus on Suomen ehdotonta eliittiä. Aalto-yliopistossa opiskelevalle Hedmanille tavoitteellinen ja päivittäinen harjoittelu tuo arkeen haasteita.
-Jokapäiväinen harjoittelu syö väkisinkin paljon kouluun keskittymisestä. Siinä kärsivät vähän molemmat, sekä pelaaminen että opiskelu.

”Elämä ei pyöri enää pelaamisen ympärillä”

Myllypuron Smash Centerissä Hedman on juuri hävinnyt kolmessa erässä ensimmäisen kierroksen ottelunsa Finnish Tourin osakilpailussa. Rauhallinen ja hyväntuulinen Hedman toteaa, ettei ”pelin missannut katsoja menettänyt paljoa”.
-Olisi ollut mukava jatkaa pelejä huomenna, hän tuumaa.

Hedmanin juniorivuosien pitkäaikainen harjoittelukaveri Jani Ala-Ketola kertoo Alexin olleen aina hyvä häviäjä.
-”Dogilla” oli kova asenne harjoitteluun ja tennis oli aina hänelle kaikista ykkösjuttu. Häviäminen tietty ärsytti häntä, mutta tavallaan ei silti ikinä haitannut, Ala-Ketola kuvaa Hedmania tämän lempinimellä.

Nykyisin ärsytys näkyy kuitenkin vielä vähemmän. Toista vuotta kauppatieteitä opiskeleva Hedman sanoo, ettei pelaa niin tosissaan kuin ennen.
-Tällä hetkellä elämässä on paljon muutakin, eikä elämä pyöri pelkästään tenniksen ympärillä.-Katsomme valmentajien kanssa päivä kerrallaan osallistumiseni harjoituksiin. Ainakin talveksi aion vähentää, noin kolmeen tai neljään harjoitukseen viikossa.

Iso tuki kotoa

Hedmanin nykyiseen harjoitteluun kuuluu myös pelailu isän Mika Hedmanin kanssa parin viikon välein.
-Ennen pelasimme yhdessä vielä paljon useammin. Nuorempana hän on myös valmentanut ja neuvonut minua paljon.

Isä-Mika on edelleen aktiivisesti mukana ja käy katsomassa usein poikansa pelejä. Ammattilaiseksi pyrkiminen ei ollut sukunimestä huolimatta velvoite.
-Missään vaiheessa en ole niin kokenut. Isä ymmärtää hyvin, kuinka vaikeaa ammattilaisuus on ja mitä se vaatisi, Alex huomauttaa.

Ovi ammattilaisuuteen sulkeutunut

Vaikka Hedman harjoittelee vielä tällä hetkellä tiiviisti, hän ei pidä realistisena mahdollisuutta nousta enää ammattilaistasolle.
-Se ovi on jo oikeastaan kohdallani sulkeutunut. Vaatisi arviolta pari vuotta pelkkää kisojen kiertämistä ulkomailla, jos tästä haluaisi itselleen vielä ammatin tehdä.

Suomessa Hedman käy kuitenkin edelleen tiukkoja vääntöjä maan terävimmän huipun kanssa.
-Erot pelaamisen määrässä näkyvät kyllä yhä enemmän minun ja tätä kokopäiväisesti tekevien välillä, mies toteaa.