Yeşim Ruskio, 44, saapui kaksi ja puoli vuotta sitten Istanbulista Suomeen miehensä perässä. Istanbulissa hän oli työskennellyt pankissa lähes kaksikymmentä vuotta rahastonhoitajana ja juuri ennen muuttoaan hän oli saanut ylennyksen esimiesasemaan.   

Ruskio oli käynyt Suomessa aiemminkin, mutta hän ymmärsi, että uusi kotimaa ja sen kulttuuri olivat vieraita: veisi aikaa sopeutua ja löytää oma paikkansa myös työelämässä. Oli kuitenkin selvää, että hän tahtoi itse tienata omat rahansa.      

Myös Ruskion mies vakuutti, että töitä löytyy, ei tarvitse osata suomeakaan. Puoliso puhui kokemuksestaan, sillä hän työskenteli IT-alalla, jossa on paljon työntekijöitä, jotka eivät puhu suomea.     

Pankkialalle työllistyminen olikin toinen juttu.     

TE-toimisto tarjosi aikuisten maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksen ja Ruskio päätti tarttua tilaisuuteen. Hän opiskeli vuoden ja saavutti B1-tason suomen kielessä. B1-kielitasolla kykenee toimimaan arkisissa tilanteissa ja ylläpitämään vuorovaikutusta.     

Opiskelun jälkeen Ruskion suomen kielen taito ei riittänyt edes niihin työpaikkoihin, joiden ilmoitukset olivat englanniksi.    

Työntekijöiltä vaaditaanhallintotehtävissä tavallisesti C-tason kielitaitoa, kertoo Tampereen yliopiston suomen kielen opettaja ja lääkäreiden kielitaidosta väitellyt tohtori Maija Tervola.   

C-tason kielitaito tarkoittaa käytännössä sujuvaa vuorovaikutusta kaikissa tilanteissa.  Sen saavuttaminen kestää tavallisesti vähintään neljä vuotta.     

Kotouttamiskoulutuksessa pyritään saavuttamaan B1-tason kielitaito. Tervola kertoo sen riittävän esimerkiksi myyjän tai kahvilatyöntekijän töihin. B-tason osaamisella voi saada myös kansalaisuuden.      

Tervolan mielestä kielitaitovaatimuksista tulisi toisinaan pystyä tinkimään. Myös työelämä opettaa kielitaitoa. Lisäksi B1-tasoa vaativampia suomen kielen kursseja on liian vähän ja ne saattavat olla kieltä opiskeleville liian kalliita.    

Virallinen Suomi haluaa edistää työperäistä maahanmuuttoa.    

Esimerkiksi Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko haluaa Suomeen kymmenentuhatta maahanmuuttajaa töihin joka vuosi. Saarikko, kuten muutkin, on huolissaan Suomen huoltosuhteesta eli siitä kuinka paljon ihmisiä on töissä verrattuna siihen määrään, joka ei ole töissä. Kyse on siitä, kuka maksaa laskun, kun niin moni jää eläkkeelle.    

Hallitus onkin linjannut hallitusohjelmassaan, että tavoitteena on lisätä työperäistä maahanmuuttoa ja edistää muuttajien sopeutumista Suomeen ja suomalaiseen työelämään.      

Yksi maahanmuuttajien työllistymisen este on ulkomaisten tutkintojen hyväksyminen. Myös todistusten aitouden tarkistaminen ja osaamisen tunnustaminen on Suomessa vaikeaa.    

– Yrityksillä ei ole mahdollisuutta lähteä kokeilemaan työntekijän osaamista, jos siitä ei ole selkeitä todistuksia, kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Mikko Räsänen.      

Projektiasiantuntija Antti Kanniainen työ- ja elinministeriöstä vahvistaa, että työnantajilla ei usein ole aikaa eikä resursseja tarkistaa todistuksia. Jos todistusten kanssa on epäselvyyttä, työntekijä voi jäädä silloin palkkaamatta.     

Tavallisesti työnantaja tarkastelee todistukset itse ja päättää, minkälaista osaamista vaaditaan. Vain säänneltyjen ammattien kuten opettajien, lääkäreiden ja sairaanhoitajien, kohdalla viranomaiset tekevät päätökset tutkinnon tunnustamisesta.     

Suomessa Opetushallitus tekee päätöksiä muualla suoritettujen tutkintojen hyväksymisestä.     

Elinkeinoelämän keskusliitto katsoo, että tärkeänä ratkaisuna maahanmuuttajien työllistymisen haasteisiin on osaamisen tunnistaminen hyvin varhaisessa vaiheessa. Osaamisen tunnistamista tehdään esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteisessä SIMHE-palvelussa, joka on tarkoitettu korkeakoulutetuille maahanmuuttajille.   

Akavan erityisasiantuntija Miika Sahamies korostaa koulutuksen merkitystä kotoutumisessa: henkilökohtainen tuki ja ohjaus monipuolisille urapoluille on tärkeää.  Erityiseksi huolenaiheeksi hän nostaa maahanmuuttajataustaiset kotiäidit, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Syynä hän pitää erityisesti hoitavapaita ja kodinhoidontukea, joiden uudistamista Akava ajaa.    

Usein maahanmuuttajan taival töihin on kivikkoinen. Joskus tie on kuitenkin tasoiteltu helpommaksi. Svetlana, 44, on kotoisin Petroskoista, Venäjältä. Hän on asunut Helsingissä melkein 13 vuotta.       

– Helsingin kaupunki järjesti Petroskoissa projektin, jossa rekrytoitiin lähihoitajia. Osallistuin haastatteluun ja sain työpaikan. Työ oli oppisopimustyö vanhusten keskuksessa Roihuvuoressa.     

Helsingin kaupunki järjesti vuosina 2008–2011 Työperäisen maahanmuuton edistäminen –Inkeri-projektin, jossa inkeriläisiä paluumuuttajia rekrytoitiin kaupungille töihin. Silloin Helsinkiin palkattiin kuusikymmentä työntekijää lähihoitajiksi, toimitilahuoltajiksi, koulusihteereiksi ja kouluavustajiksi.     

Suomeen tuloa edelsi kuukauden kurssi, jossa kerrottiin elämästä Suomessa, työstä ja asioista, jotka täytyy hoitaa, kun saapuu Suomeen.     

Kun Svetlana saapui Helsinkiin, hänelle osoitettiin työpaikka ja koti Helsingin kaupungin vuokra-asunnosta. Hänen lapselleen oli varattu paikka päiväkodista ja hänelle itselleen koulupaikka, jossa hän opiskeli suomen kieltä ja lähihoitajan tutkintoa.     

– Sain paperin, johon kaikki oli kirjoitettu askelta askeleelta: maistraatti, pankki, jopa kauppoja. Sain heti vuokra-asunnon, työpaikan, opiskelupaikan ja riittävästi rahaa elämään.     

Muuttaessaan Suomeen Svetlana puhui vain vähän suomea. Hän oli epävarma siitä, toimiiko hän oikein ja tuleeko työt tehtyä niin kuin pitää.    

– Olen oppinut lisää joka päivä. Työtiimi auttoi minua kielen oppimisessa. Ymmärsin, että pitää ottaa rauhallisesti. Ei ole kiirettä!      

Svetlana on kokenut, että kielen osaaminen avaa paljon enemmän mahdollisuuksia työelämässä. Tulevaisuudesta hän ei vielä tiedä. Jos tulee tilaisuus tehdä muutos elämään vielä uudelleen, hän ottaa sen harkintaan.     

Tällä hetkellä Svetlana työskentelee hoivakodissa. Ennen hän teki paljon keikkatöitä.     

– Olen tyytyväinen, että päätin tehdä suuren muutoksen elämääni ja muuttaa Suomeen, Svetlana toteaa.     

Svetlana oli jo pitkään haaveillut Suomeen muuttamisesta miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Nykyisin lapsia on jo neljä.

Tyypillisiä epäkohtia maahanmuuttajien rekrytointiprosesseissa ovat työntekijöiden hyväksikäyttö, epäreilu palkkaus ja sellaisten osaajien palkkaus, joita lähtömaa tarvitsee itse. Näihin epäkohtiin olisi erittäin tärkeä puuttua, kertoo työministeriön Kanniainen.     

Yksi ratkaisu on anonyymi rekrytointi, joka tarkoittaa sitä, että rekrytointiprosessissa ei oteta huomioon sukupuolta, kansalaisuutta tai ikää, vaan paikkoja haetaan aluksi ilman hakijan henkilötietoja.     

Vierasperäiset nimet itsessään ovat usein este palkkaukselle, todetaan Koneen säätiön vuonna 2019 julkaisemassa tutkimuksessa. Nekään eivät ole näkyvillä anonyymissa rekrytoinnissa.      

Anonyymista rekrytoinnista on saatu hyviä kokemuksia. Yhä useammin työhön on palkattu henkilö, joka on monimuotoistanut työpaikan henkilökuntaa.   

Yeşim ja hänen miehensä tapasivat toisensa hevikonsertissa Saksassa. 

Istanbulista Suomeen muuttanut Yeşim Ruskio haki töitä kaksi vuotta, mutta luovutti lopulta.  Eettinen rekrytointi olisi voinut auttaa juuri hänenlaistaan työnhakijaa, joilla on soveltuva koulutus, pitkä kokemus ja tahto tehdä.    

Ruskio oli aina rakastanut leipomista. Siitä on tulossa hänen uusi työnsä. Tällä hetkellä hän on työharjoittelussa turkkilaisessa kahvilassa Helsingin Fredrikinkadulla.     

– Olen onnellinen, Ruskio kertoo.     

Ruskio haaveilee nyt omasta kahvilasta. Jos hänelle kuitenkin tarjottaisiin mieluista työpaikkaa koulutusta vastaavalta alalta pankkimaailmasta, hän ottaisi sen vakavaan harkintaan.