Helsinkiläinen Meri Kunttu, 21, näki ensimmäistä kertaa elämässään sirkusesityksen 7-vuotiaana Steinerkoulussa, jossa Cirkus Helsinki treenasi.

Äiti oli jo pitkään miettinyt, että joku ruiske energiaa pursuavalle tyttärelle olisi pitänyt antaa tämän rauhoittamiseksi, ja sirkus oli juuri oikea ratkaisu. Lapsena Kunttu kiipeili joka paikassa.

Nyt hän opettaa sirkusta jo viidettä vuotta juurikin Cirkus Helsingissä.

Sirkus on Kuntun intohimo. Hän treenaa sitä viikoittain ja opettaa pari kertaa viikossa. Hän aikoo tehdä sirkusta koko loppuelämänsä.

– Sirkuksessa parasta on se, että se antaa vapauden tehdä ihan mitä vain. Olen nähnyt niin hulluja esityksiä, että olen miettinyt, onko tämä edes sirkusta, naurahtaa Kunttu.

–  Sirkuksessa ei ole mitään rajoja, se on niin kokeellista, sanoo Kunttu.

Sirkuskulttuuri on Kuntun mukaan hyväksyvää. Moninaisuutta pidetään arvossa. Hierarkiaakaan hän ei ole huomannut olevan, kaikki ovat tasavertaisia, ainakin Cirkus Helsingissä.

– Ketään tai mitään ei pidetä outona. Ei ole mitään muottia. Kaikki voivat olla kuten ovat, sanoo Kunttu.

Sirkus on todella suosittu harrastus nykyään lasten ja nuorten keskuudessa. Siihen on hänen mukaansa monta syytä: jotkut pitävät lajin taiteellisuudesta, toiset taas haluavat oppia temppuja. Myös aikuiset voivat hakeutua sirkuksen pariin. Kuntun mukaan sirkuksen hyvä puoli on se, että kuka tahansa voi alkaa harrastaa sitä.

– Ei tarvitse olla notkea tai vahva, kaikessa voi kehittyä, vakuuttaa Kunttu.

Kuntun mukaan parasta opettamisessa on yksinkertaisesti se, kun oppilaat oppivat ja hän voi olla heistä ylpeä.

Sirkus on myös rankkaa.

– Kaiken pitää lähteä itsestä. Mikään ei ole valmista. Muissa urheilulajeissa valmentajalla on suuri rooli, sirkuksessa täytyy keksiä kaikki itse, kertoo Kunttu.

Suomen ja muiden maiden sirkustaiteet erovat Kuntun mukaan sillä lailla toisistaan, että Suomessa mennään vielä vähän jälkijunassa, kuten monessa muussakin asiassa. Myös koulut eroavat toisistaan radikaalisti.

– Esimerkiksi Montrealissa on École nationale de cirque -koulu, jossa ei keskitytä kovin paljon taiteeseen. Tukholman Dans- och Circushögskolanissa taas mennään taide edellä, Kunttu kertoo.

Kuntun ystävä Johan Jusslin opiskeli Montrealissa. Nyt hän kiertää Cirque du Soleilin kanssa.

Lukioikäisenä musiikki vei ja Kunttu treenasi sellon soittoa ja laulamista. Nyt sirkus on taas tärkeää yhdessä lääketieteellisen kanssa, jonne hän haki tänä keväänä ensimmäistä kertaa.

Kunttu harkitsi lukioikäisenä sirkuksen lopettamista, mutta ei missään vaiheessa jättäytynyt sirkuselämästä kokonaan pois. Hän on jatkanut opettamista, vaikka välillä treenaaminen jäikin tauolle. Treenaaminen on Kuntun mukaan todella rankkaa yksin, koska silloin ilmaantuu paikalleen jämähtämisen vaara.

Nyt Kunttu odottelee lääketieteellisestä vastausta ja harkitsee hakemista Tukholman sirkusyliopistoon, mikäli lääketieteellisen ovet eivät avaudu.

Teksti ja kuvat: Helka Miettunen