Mariana Jímenez, 32, muutti Meksiko Citystä Vaasan lähelle Sulvaan yli kymmenen vuotta sitten. Hän työskentelee tällä hetkellä koulukokkina ja henkilökohtaisena avustajana. Jímenez puhuu sujuvasti ruotsia ja suomea.
Jímenezillä on kolme kouluikäistä lasta: yhdeksänvuotias tytär Lena harrastaa hiihtämistä ja seitsemänvuotiaat kaksospojat Leo ja Linus pelaavat jalkapalloa. Harrastukset löytyivät erilaisista yhdistyksistä, esimerkiksi Folkhälsanista.
─ Apua harrastuksien löytämiseen sai myös paikallisesta seurakunnasta, Jímenez sanoo.
Monia harrastuksia mainostetaan myös koulussa.
Jímenezin mukaan lapset tarvitsevat hyvä kielitaidon harrastuksissaan. Myös harrastusseurojen nettisivut ja muut ilmoitukset ovat yleensä pitkiä ja monimutkaisia.
— Pelkkä Google kääntäjän käyttäminen ei riitä, vaan suomen kieltä on oikeasti osattava, Jímenez sanoo.
Leo Jimenez voitokkaana jalkapallo-ottelun jälkeen. Kuva: Mariana Jimenezin kotialbumi
Kielimuuri on maahanmuuttajille yleinen este harrastusta etsittäessä, kertoo R3-yhdistyksen ohjaaja Ayanle Hassan. R3 järjestää maahanmuuttajanuorille harrastusmahdollisuuksia Vantaalla.
─ Yritämme levittää sanaa harrastusmahdollisuuksista niin monilla kielillä kuin vain osaamme, Hassan sanoo.
R3-yhdistys tekee aktiivisesti yhteistyötä Vantaan nuorisopalvelujen kanssa, ja molemmat tahot pyrkivät yhdessä tavoittamaan mahdollisimman paljon nuoria toimintaansa.
Vantaan nuorten aikuisten palveluissa tiedetään, että viestintä on osin puutteellista. Projektityöntekijä Joel Saikkosen mukaan tiedottamisessa on paljon kehitettävää, jotta käyttäjät tavoitetaan paremmin eri kielillä. Nuorten aikuisten palvelut on tehnyt yhteistyötä R3-yhdistyksen kanssa.
— Yhteistyö R3-yhdistyksen kanssa on ollut todella tärkeää eri kielillä viestimisen suhteen, Saikkonen sanoo.
Helsinkiläinen Mirelinda Hajdini muutti Suomeen lähes kolmekymmentä vuotta sitten Kosovosta. Hänellä on kaksi lasta. Hajdinin poika Geg, 16, harrastaa jalkapalloa ja tytär Janina, 14, pelaa tennistä. Molempien mielestä Suomessa on mahdollista päästä harrastamaan erilaisia lajeja monipuolisesti. Molemmat harrastavat kolmesta viiteen kertaa viikossa.
— Omien jalkapalloharjoitusten lisäksi valmennan junioriryhmiä, Geg kertoo.
Gegin tavoitteissa häämöttää ammattilaisura jalkapalloilijana, kun taas Janina pitää urheilua tärkeänä asiana terveydelle.
— Tennis on helppo laji mukauttaa arkirutiineihin, Janina sanoo.
Geg Hajdini, 16, (oikealla) haaveilee urasta ammattilaisjalkapalloilijana. Kuva: Mirelinda Hajdinin kotialbumi
Janina Hajdini, 14, pitää tennistä hyvänä harrastuksena erityisesti terveyden kannalta. (Kuva: Bahrie Neziri)
Maahanmuuttaja- tai ulkomaalaistaustaisten lasten ja -nuorten ohjattua harrastamista on tutkittu vain vähän.
Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Antti Kivijärven mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita osallistumaan ja vaikuttamaan järjestöissä. Kiinnostus ei kuitenkaan näy osallistujamäärissä.
Kivijärven mukaan myös kulttuuriset syyt voivat vaikuttaa asiaan: länsimainen harrastaminen on tavoitteellista ja kilpailullista, varsinkin urheilussa. Esimerkiksi 14-vuotiaan, joka haluaisi harrastaa urheilua kevyemmin, voi olla vaikeaa löytää sopivaa vaihtoehtoa itselleen.
Kivijärven mukaan harrastusvaihtoehtoja pitäisi olla enemmän. Myös kevyempi harrastaminen ilman tavoitteita pitäisi olla mahdollista.
— Osa maahanmuuttajista olisi ehkä kiinnostuneempi harrastamaan kevyemmin, vaikka kerran viikossa.
Kosovosta kotoisin oleva Luljeta Shala-Azemi muutti pakolaisena vanhempiensa kanssa Suomeen yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kirkkonummella asuva Shala-Azemi on naimisissa ja hänellä on neljä lasta.
Luljetan kaksi keskimmäistä lasta käyvät harrastuksissa, kun taas vanhin ja nuorin lapsi eivät ole löytäneet mieleistä harrastusta. 8-vuotias tytär Anyla harrastaa luistelua ja pianon soittamista. 7-vuotias Art käy uimakoulussa.
Shala-Azemin mukaan hankalaa Suomessa on harrastamisen hintataso. Pienellä palkalla on erityisen vaikeaa tukea lasten harrastamista.
Hän maksaa 400 euroa kaudessa luisteluharrastuksesta. Harjoitukset järjestetään kerran viikossa.
Kaupunki voi tukea lasten harrastamista täydentävällä toimeentulotuella, joka on noin 400 euroa kuussa. Tätä tukea Shala-Azemi ei ole kuitenkaan vielä tarvinnut.
— Tähän asti olen vielä pärjännyt harrastusmaksujen kanssa omillani, Shala-Azemi sanoo.
Harrastusmahdollisuuksien yhdenmukaistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on lanseerannut Suomen malli -hankkeen.
Pilottivaiheessa olevan hankkeen tavoitteena on tarjota jokaiselle 1.–9.-luokkalaiselle maksuton ja mieleinen harrastus koulupäivän yhteyteen.
— Oppilaat saavat tiedon Suomen mallista koulupäivän aikana, kertoo Opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueen johtaja Tiina Kivisaari.
Me-talo Espoo järjestää maksuttomia ja kaikille asukkaille suunnattua vapaa-ajan toimintaa aina pizzailloista kielikursseihin. Iltapäivisin järjestetään vapaa-ajantoimintaa alakouluikäisille lapsille. Osa kävijöistä on maahanmuuttajataustaisia.
Me-talo Espoon yhteisöjohtaja Jannica Wiikin mukaan lapset ja nuoret puhuvat hyvin suomea, mutta monilta vanhemmilta puuttuu suomen kielen taito.
— Autamme vanhempia löytämään sopivan harrastuksen lapsilleen ja ilmoittautumaan kursseille, Wiik kertoo.
Me-talon palveluita käyttää vuosittain noin kymmenentuhatta asiakasta iästä riippumatta. Sen lisäksi Me-talo ohjaa noin viittäkymmentä järjestöryhmää, jotka järjestävät tapaamisia ja tapahtumia Espoon keskustassa.
Vanhemmat toivovat lisää rahaa lasten harrastuksiin
LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus -kyselyn (2019) mukaan lasten harrastuksiin käytetään Suomessa keskimäärin noin 83 euroa kuukaudessa.
Kahdella kolmesta lapsiperheestä lasten harrastuskustannukset ovat enintään 75 euroa kuukaudessa.
Joka neljännessä perheessä lasten harrastuksiin menee vähintään 100 euroa kuukaudessa.
Kyselyn mukaan vanhemmat toivovat voivansa käyttää lasten harrastuksiin enemmän rahaa kuin heidän on mahdollista käyttää.
Jääkiekkoa Vaasan ammatillinen lasten ryhmässä. Kuva: Vaasan ammatillinen ryhmä