Nykypäivän nunnat

Etelä-Savon met­sien sii­mek­ses­sä toi­mii Poh­jois­mai­den ainut or­to­dok­si­nen nun­na­luos­ta­ri. Pyhän Kol­mi­nai­suu­den luos­ta­rin, eli Lin­tu­lan luos­ta­rin, juu­ret ulot­tu­vat Ve­nä­jäl­le Kar­ja­lan­kan­nak­sel­le. Nun­nat läh­ti­vät tal­vi­so­dan syt­tyes­sä evak­koon ja pää­tyi­vät Hei­nä­ve­del­le Pa­lo­kin ky­lään. Noin kym­me­nen nun­naa jat­kaa pe­rin­net­tä luos­ta­ris­sa eläen hil­jais­ta ja ru­tii­nin­täy­teis­tä arkea.

Julkaistu 13.6.2019
Luos­ta­rin yh­tei­nen arki alkaa joka aamu kello kuu­del­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­la.
Luos­ta­rin pää­ra­ken­nuk­sen suuri ikoni.
Lin­tu­lan luos­ta­rin pää­e­lin­kei­no on mat­kai­lu. Luos­ta­ris­sa on myös kynt­ti­lä­teh­das, jossa nun­nat työs­ken­te­le­vät tal­vi­sin.
Äiti Kse­nia jär­jes­te­lee kynt­ti­lä­teh­taas­sa laa­ti­koi­ta.
Äiti Kse­nian päi­vän as­ka­rei­siin kuu­lui myös yrt­tien hoi­ta­mi­nen.
Nun­nil­la on sa­man­lai­set puvut, mutta eri­lai­set pää­hi­neet. Pää­hi­ne ker­too nun­nan ase­mas­ta.
Nä­ky­mä luos­ta­rin pää­ra­ken­nuk­sel­le.
Nun­nat ru­koi­le­mas­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Toi­sel­la nun­nal­la on kä­des­sään ru­kous­nau­ha.
Jo­kais­ta vie­ras­huo­net­ta ko­ris­taa ikoni.
Nun­nat ru­koi­le­vat ju­ma­lan­pal­ve­luk­sien li­säk­si päi­vän mit­taan myös yksin.

 

Teks­ti ja kuvat: Sanna Ny­kä­nen