Tarinoiden saari, osa 3

Suomenlinna on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Siellä vieraili vuonna 2018 yli miljoona kävijää. Saari on suositun matkailukohteen lisäksi myös monelle koti- ja työpaikka. Keräsimme tarinoita Suomenlinnan historiasta ja ihmisistä. Osa 3.

Jon Järviniemi toimii Suomenlinnan oppaana ― työ ei ole neljässäkään vuodessa alkanut kyllästyttää

Historian kandidaatti ja valtiotieteiden maisteri Jon Järviniemi, 26, on toiminut Ehrensvärd-seuran oppaana Suomenlinnassa neljä vuotta.

Työ Suomenlinnassa ei ole kyllästyttänyt. Milloin turistit erehtyvät luulemaan Helsinkiä Tallinnaksi tai luulevat, että Suomenlinnassa on kuvattu Lord of the Ringsin -elokuvien Konnun kohtaukset.

– Toista samanlaista päivää ei ole, eikä tylsää tule koskaan. Hienoa on myös se, että saa olla joka päivä ulkona.

Opastuskierroksilla tulee yllättäviä kysymyksiä ja työ vaatii hyvää muistia. Järviniemi tekee opastukset ilman lunttilappuja. Hän puhuu suomea, englantia ja ruotsia sujuvasti.

Monet Ehrensvärd-seuran oppaat ovat historian opiskelijoita. Järviniemen tähtäimessä on tohtorin tutkinto.

– Mielenkiintoisinta Suomenlinnan historiassa oli Krimin sota elokuussa 1853. Tämä on monelta vähän unohtunut sota. Tällöin Englanti ja Ranska hyökkäsivät silloin Venäjälle kuuluneeseen Suomenlinnaan tuhotakseen sen. Tässä he onnistuivat kahdessa päivässä, mikä näkyy edelleen tuolla raunioina, selittää Järviniemi.

Muita kiinnostavia tapahtumia Suomenlinnan historiassa olivat Järviniemen mukaan esimerkiksi Suomenlinnan antautuminen 1808, Viaporin kapina 1906 ja tietenkin sisällissota 1918, jolloin Suomenlinna toimi vankileirinä.

Oppaana saa olla myös luova.

– Jokaisena päivänä saan kertoa asiat vähän eri näkökulmasta. Suomenlinna antaa minulle paljon ja aiheesta riittää kerrottavaa, kertoo Järviniemi.

Teksti ja kuva: Helka Miettunen

Jon Järviniemen mielestä Suomenlinnan historiassa riittää kiinnostavia käänteitä.

Puitteet seikkailuille

Nelly Staff, 22, opiskelee Helsingin yliopistolla sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, mutta kesätöikseen hän hoitaa Suomenlinnan Ehrensvärd-museon lippukassaa. Museo esittelee saaren ruotsalaisen kauden historiaa.

Staff asui Suomenlinnassa aina syntymästään asti, 21 vuoden ajan. Kaksi vuotta sitten hän muutti saarelta Vallilan kaupunginosaan.

Suomenlinnaa Staff kuvailee ”vähän sellaiseksi kyläyhteisöksi”, jossa vietetään ”saarikyläelämää”. Asukkaat saattavat pitää kotioveaan auki, sillä ulkona käydään jatkuvasti.

― Kaikki tuntevat täällä kaikki, Staff kertoo.

Suomenlinna oli lapselle varmasti jännittävä paikka asua. Puitteet ovat oivat seikkailuille, sillä saari on täynnä kaikkea tutkittavaa.

Jotkut saaren tunnelit olivat hieman pelottavia.

― Täällä on muutama tunneli, joista turistit eivät varmasti tiedä, Staff paljastaa.

Staff ja hänen kaverinsa rakensivat Valimon venesatamassa majan rantaan ajautuneesta roinasta. Autonrenkaat, köydet, vanerilevyt ja laudat nidottiin kiinni hiekasta löydetyillä nauloilla ja narunpätkillä. Myös veneiden reunoilla roikkuneet pehmusteet eli fendarit hyödynnettiin.

Meri on alati läsnä. Se muovaa omaa identiteettiä.

― Meri on todella keskeinen osa saariasumista ja saari-identiteettiä. Se on kaunis, ja kun sen keskellä kasvaa, siitä tulee välttämättömyys itselle, osa omaa itseä. Samalla sitä oppii myös kunnioittamaan, juurikin niiden vaarojen kautta, jotka sen läsnäolo tuo, Staff luonnehtii.

Saaressa on myös todella omat vaaransa. 9-vuotiaana Staffin samanikäinen ala-aste-kaveri tippui jäihin. Onneksi Staff ja hänen ystävänsä reagoivat nopeasti, ja kaveri saatiin pelastettua partiolaistaidoilla.

― Ryömimme vatsalleen siihen vierelle, minne hän oli tippunut – ja vedimme hänet ulos. Saimme pormestarilta kunniamerkit hengen pelastamisesta, Staff kertoo.

Ohi ajoi juuri Suomenlinnaa ylläpitävän hoitokunnan auto, ja märkä poika pääsi nopeasti kotiin.

Suomenlinnan lautat ovat kesäisin tupaten täynnä, sillä saaressa käy paljon uteliaita turisteja.

Staff kertoo, että kesken aamupalaa joku saattaa olla ikkunan takana kurkkimassa tai ovella huhuilemassa, sillä turistit haluavat nähdä, miltä suomenlinnalaisen koti näyttää sisäpuolelta. Turistit ovat ilmestyneet myös rappukäytävään.

― Joskus vietämme päivää omilla ulkoportaillamme, ja silloin turistit tulevat kysymään, saavatko he tulla katsomaan sisään ― tai että asutko täällä, Staff nauraa.

Pääsiäisenä turistit ihmettelivät pieniä noitatyttöjä ja -poikia.

― Oli vaikeaa selittää lapsen englannilla, miksi tytöillä ja pojilla oli huivit päässä ja huulipunalla maalatut posket.

Turistit yllättivät pikkuvirpojat antamalla näille rahaa.

Teksti ja kuva: Raine Huvila

Suomenlinna on täynnä uteliaita turisteja, salaisia tunneleita sekä yllättäviä vaaranpaikkoja.

Levyhallin lentokonetehdas

Tiesitkö, että Suomen lentokoneteollisuus alkoi Suomenlinnasta? Susisaaren Levyhallissa toiminut lentokonetehdas valmisti lentokoneiden osia jo 1920-luvun alusta asti.

Vanha lentokonetehdas on nykyisin kulttuurikäytössä. Tällä hetkellä Levyhallissa on Taidekoulu MAAn lopputyönäyttely. Levyhallissa on pidetty myös muita taidenäyttelyitä ja järjestetty konsertteja.

Taidekoulu MAAssa kolmatta vuotta opiskeleva Anu Pulkkinen esittelee videoteostaan, jonka hän on myös kuvannut ja säestänyt itse.

Kyseessä on MAAn Antimanner-lopputyönäyttely, joka on nähtävissä ilmaiseksi kesäkuun 6. päivään asti. Näyttelyssä on esillä myös kahdeksan muun valmistuvan opiskelijan teokset.
Pulkkisen videoteoksen lisäksi näyttely sisältää esimerkiksi maalauksia ja veistoksia.

Teksti ja kuva: Sanna Nykänen

Anu Pulkkinen esittelee videoteostaan.

Seppo takoo purjelaivojen osia

1970-luvun alkupuolella Suomenlinnan levyhallissa rakennettiin Valmetin laivoja. Nykyisin rakennuksessa toimii telakka, jossa seppänä työskentelee Seppo Muukka.

Muukka on takonut saarelaisille purjelaivojen osia jo kaksikymmentä vuotta.

― Niihin pitää takoa pultit ja helat sekä muut osat, joita ei saa kauppojen hyllyiltä, Muukka kertoo.

Keväällä Muukka näkee kätensä jäljen, kun koko talven uurastus on takana ja laivat lähtevät valmiina satamasta.

Teksti ja kuva: Lyy Raitala

“Ennen kiskot kulkivat telakan päätyyn asti ja niitä pitkin kuljetettiin työstettäviä levyjä”, kertoo Seppo Muukka.