Mexico Cityssä autotehtaalla työskentelevä Danielle Ramos (Natalie Reyes) on muina naisina aloittamassa työpäiväänsä, kun tehtaaseen saapuu yllättävä vieras – tai oikeastaan kaksi. Graceksi itsensä esittelevä nainen (Mackenzie Davis) saapuu aseineen paikalle ja kertoo Daniellen olevan vaarassa. Samassa tehtaassa alkaa tulitaistelu, jonka yhtenä osapuolena on Rev-9 -niminen, ihmishahmoinen tappokone (Gabriel Luna). Alkaa takaa-ajo, jonka aikana Rev-9 yrittää kaikin keinoin tappaa Daniellen. Jakson aikana Grace kertoo olevansa paranneltu huippusotilas tulevaisuudesta ja tulleensa nykypäivään suojellakseen Daniellea Rev-9:ltä. He kohtaavat taistelun keskellä myös muuan naisen, joka paljastuu Sarah Connoriksi (Linda Hamilton). Sarah liittyy kaksikon matkaan ja ryhtyy taistelemaan uudenlaista terminaattoria vastaan – kuten kertoo tehneensä jo parin kymmenen vuoden ajan. Alkaa valtaisa takaa-ajo, jonka aikana Rev-9 paljastuu todella häijyksi ja hankalasti tapettavaksi terminaattoriksi.
Mackenzie Davis ja Natalie Reyes (Kuva: ©Skydance Productions and Paramount Pictures)
Terminator: Dark Fate on Tim Millerin (Deadpool) ohjaama scifi-toimintaelokuva. Se sijoittuu Terminator-elokuvasarjan aikajanalla joitain vuosikymmeniä Terminator 2: Judgment Dayn jälkeiseen maailmaan ja on liki suora jatko-osa vuoden 1991 elokuvalle. Mukana ovat kahden ensimmäisen elokuvan tapaan Linda Hamilton ja Arnold Schwarzenegger, minkä lisäksi tuottajana toimii ensimmäiset osat ohjannut mestariohjaaja James Cameron. Tällainen kokoonpano tuo lähtökohtaisesti veden kielelle, vaikkei olisi nähnyt kolmea välissä tehtyä elokuvaa lainkaan. Valitettavasti toteutus jää hieman puolitehoiseksi.
Gabriel Luna (Kuva: ©Skydance Productions and Paramount Pictures)
Elokuva esittelee uuden pahan terminaattorin, joka vaikuttaa liki yhtä pysäyttämättömältä kuin T2:n T-1000. Valitettavasti Gabriel Luna ei ole Robert Patrick, vaikka kovasti tähän pyrkiikin. Ilmeetön tappaja etenee kuin tehtäväänsä toteuttavan koneen kuuluukin, mutta ominaisuutensa huomioon ottaen se kohtaa tarpeettoman paljon vastustusta ja haasteita. Toki tällainen tilanne oli T-1000:llakin mutta vanhan tarinan päivittäminen ei ole oikein onnistunut. Luna taistelee silti loppuun asti kaikkien esittämiensä sivuroolien tuoman kokemuksen vimmalla – vaikkakin keskinkertaisesti.
Sarah Connor oli ennakkoon kenties mielenkiintoisin hahmo uudessa Terminatorissa. Linda Hamilton ottaakin ikääntyneen ja ikuista taisteluaan terminaattoreita vastaan käyvän Sarahin roolin todella vakavissaan. Tai varmasti ottaisi, mikäli tähän annettaisiin työkaluja. Sarahista tulee haluamattaan eräänlainen äitihahmo Daniellelle, mikä vaatii paljon sekä häneltä että katsojalta. Katkeroitunut ja jatkuvasti varuillaan oleva Sarah on toisaalta hahmoista kaikkein kovapäisin, mikä nostaa pisteitä jonkin verran. Daniellen ja Gracen kanssa ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta taisteleva Sarah on osa loppujen lopuksi melko toimivaa kolmikkoa, jolla on sekä sana että aseet hyvin hallussa.
Linda Hamilton (Kuva: ©Skydance Productions and Paramount Pictures)
Terminator: Dark Fate on elokuva, johon on ladattu niin paljon odotuksia, että täydellinen lopputulos olisi ollut liki absurdi ajatus. Ikääntynyt, harmaa, mutta edelleen karismaattinen Arnold Schwarzenegger, hieman tyylikkäämmin ikääntynyt Linda Hamilton sekä nuoret sankarit Natalie Reyes ja Mackenzie Davis tekevät varmasti parhaansa, mutta kuten sanottua: se ei aivan riitä. Alun takaa-ajokohtaus on komea ja herättää toiveen eheästä ja toiminnantäyteisestä kaksituntisesta. Valitettavasti Tim Millerillä karkaa mopo käsistä eikä toimintasekoilu Deadpoolin kaltainen hullunmylly aivan toimi Terminator-maailmassa. Huumoria Millerin elokuvassa kuitenkin luonnollisesti on ja se on ajoittain melko onnistunuttakin.
Vuoden 1984 ja etenkin vuoden 1991 elokuvat olivat kalliiden tehosteidensa ja täyteläisen toimintansa lisäksi tarinaltaan ja kerronnaltaan melko synkkiä elokuvia, mestariteoksia jopa. Uusi jatko-osa ei kykene tuomaan juuri muuta uutta scifin tai toiminnan genreen, kuin pari tusinatuotantona kehitettyä naisprotagonistia. Tällaisia voimakkaita nuoria naisia on nähty elokuvissa 2000-luvulla ennenkin ja vaikka naisnäkökulman ujuttaminen Terminator-kaanoniin onkin mitä mainioin idea, sen toteutus jää vaisuksi.
Nostalgiannälkäisille Terminator-faneille Terminator: Dark Fate on luonnollisesti pakollista katsottavaa ja saa ihmiset varmasti elokuviin. Eikä elokuva täysi susi suinkaan ole, se ei vain kykene täyttämään valtavia odotuksiaan nimekkäästä tekijäjoukosta huolimatta. Jotain upeaa lopullisuuden tunnetta elokuvassa sentään on, mutta parempaa oli lupa odottaa.