Toimittajat kohtaavat samanlaisia haasteita kuin tieteilijät niin sanotussa tiedonjälkeisessä ajassa, jossa fakta hukkuu agendojen ja mielipiteiden tulvaan.
– Toimittajat ovat tieteilijöiden kanssa samassa veneessä. He toimivat faktanhakuisesti ja demokratiaan tukeutuen, pohtii journalisti Mari Manninen DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalien paneelissa.
Uhattuna oleva tiede -keskustelussa ajatuksia vaihtavat myös journalisti Adile Sevimli sekä tutkija ja tietokirjailija Tiina Raevaara.
Paneeli pohjautuu Christian Frein dokumenttielokuvaan Blame, joka avaa kolmen virustutkijan näkökulmaa Covid-19-pandemiaan. Lepakkovälitteisten virusten vaarat todenneet tutkijat varoittivat seuraavasta virustaudista jo 15 vuotta ennen koronan puhkeamista. Tiedeartikkeleiden argumentit kuitenkin sivuutettiin ja pandemian keskellä tieteilijät saivat päinvastoin osakseen henkilökohtaisia hyökkäyksiä, kun kansainvälisessä mediassa roihusi syytökset viruksen leviämisestä laboratoriosta.

Mari Manninen (vas.), Tiina Raevaara ja Adile Sevimli keskustelivat tieteen ja journalismin keskinäisestä dynamiikasta Kino Reginassa. Paneelia moderoi Journalistiliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija Salla Nazarenko (oik.). Kuva Merja Siljamäki / DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali.
Onko faktatieto tuhoon tuomittu ja mitä journalismi voi asialle tehdä?
Panelistit pohtivat median vastuuta tieteellisen faktan esiintuomisessa, kun koronan tyyppisen kriisin keskellä tiedon ja mielipiteiden polarisaatio korostuu.
– Vähäisten faktojen pohjalta globaali lehdistö jatkaa aktiivista spekulointia ja uutisoi esimerkiksi poliittisen kähminnän perusteettomista kommenteista, Manninen tuumii.
Kotimainen media ei ole aivan niin spekulaatiohakuinen, mutta ongelmia kuitenkin löytyy.
– Suomessa uutisointi oli läpinäkyvämpää ja faktapohjaisempaa, mutta toisaalta jätti siten enemmän tilaa epävarmuudelle, toteaa Raevaara.
Rohdoksi Sevimli ehdottaa matalamman kynnyksen journalismia, jossa keskeneräinenkin tieto saisi olla avoimesti esillä. Rokotevastaisuuden tyyppisille näkökulmille ei myöskään saisi naureskella, sillä sekin syntyi aidosta huolesta.
Strategiset kanteet ja disinformaatio hautaavat faktaa entisestään
Sevimli nostaa yleistyneenä haasteena myös strategiset häirintäkanteet, joilla pyritään hiljentämään julkista kritiikkiä. Ne ovat usein kansainvälisiä tapauksia ja koskevat esimerkiksi kunnianloukkaussyytteitä. Mediaa ja aktivismia näiltä kanteilta suojaavan EU:n Anti-SLAPP-direktiivin toimeenpano on käynnissä ulkoministeriössä.
Faktatiedon uhkana on niin ikään disinformaatio. DocPointin ohjelmistoon sisältyi myös Tonislav Hristovin valeuutisiin pureutuva dokumentti Totuus vai tehtävä. Elokuva seuraa Bulgariassa valeuutisia suoltavaa koneistoa. Sen keskiössä ovat eritoten salaliittoteoriat ja poliittisesti värittynyt propaganda – laajamittaisilla vaikutuksilla.
– Esimerkiksi valeuutiset Obaman perheestä olivat päätyneet republikaanien kampanjan ammuksiksi USA:n presidentinvaaleissa 2016, kertoo käsikirjoittaja ja tuottaja Kaarle Aho.
Tutustu Blame-elokuvan taustoihin
– Virustutkijat Linfa Wang, Zhengli Shi ja Peter Daszak löysivät lepakkovälitteisen taudinleviämisen jo 2003 puhjenneen SARS-epidemian myötä
Anti-SLAPP-direktiivi
– SLAPP eli Strategic Lawsuit Against Public Participation on häirintätarkoituksessa nostettu rajat ylittävä kanne, jolla pyritään hiljentämään tyypillisesti toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia
– EU:n huhtikuussa 2024 antama direktiivi suojaa näiltä muun muassa helpottaen oikeusmenettelyä
– Suomessa direktiivi on oikeusministeriön säädösvalmisteluvaiheess ja pantava täytäntöön 7.5.2026 mennessä
