Nykyään psykoterapeuttina ja työterveyspsykologina työskentelevä Tiina Ekman on kirjoittanut kirjan huijarisyndroomasta. Aihe alkoi kiinnostaa Ekmania henkilökohtaisesti, kun hän koki työuupumuksen 1990-luvulla.

– Huijarisyndrooma tarkoittaa ajattelutapaa, jossa korostuu valheellisuuden ja huijaamisen kokemus. Hyvistä palautteista huolimatta ihminen ajattelee huijaavansa muita ja pelkää paljastuvansa, ettei olekaan taitava, Ekman sanoo.

Huijariajatteluun voi liittyä suorituskeskeisyyttä, täydellisyyden tavoittelua, alttiutta uupumiselle, ahdistusta ja masennusta.

Ekmanilla on myös omakohtaisia kokemuksia huijariajattelusta varsinkin opiskeluaikoina ja työuran alussa. Viime vuosina hän on päässyt siitä eroon. Tunne saattaa herätä uudelleen, jos elämän iso kriisi tulee vastaan.

– Esimerkiksi ryhdyttyäni kouluttajaksi alkuvuosina ajattelin aina, etten oikeastaan tiedä mitään luennoimistani asioista. Hämmennyin joka kerta, kun sain kiitosta hyvistä puheista. Olin varma, että kehujen antajat eivät tienneet paremmasta. Tai olin huijannut puhumalla vakuuttavasti asiasta.

Epäilyjä pätevyydestä ja uupumusta

Salla Valliuksella on kaksi ammattitutkintoa taskussaan: kulttuurituottaja ja viittomakielen tulkki. Hänen päätyönsä on toiminnanjohtajana toimiminen LiveFIN ry:ssä, joka on populaarimusiikkitapahtumien yhteistyö- ja etujärjestö.

Vallius on myös taipunut huijariajatteluun. Hän epäröi olleensa sopiva hakija toiminnanjohtajan tehtävään, vaikka hän sai kannustusta usealta suunnalta.

Valinta kohdistui häneen ja ensimmäinen reaktio oli: ”En osaa.”

LiveFIN ry oli perustettu vuonna 2017 eikä uudella toiminnanjohtajalla ollut aiempia toimintamalleja käytössään. Kaikki piti luoda tyhjästä.

Epäilyksen tunteet ja oman asiantuntijuuden vähättely ovat hiipuneet ajan myötä. Erityisesti kokemusten ja muilta saaman tuen kautta hän on saanut lisää itsevarmuutta työhön.

Vallius muistelee vielä, että hän työskenteli aikoinaan ohjaajana lastenleirillä. Hän olisi kovasti halunnut mukaan ohjelman suunnittelutiimiin.

Ei ollut koskaan uskallusta hakea siihen tehtävään ”oman osaamattomuuden” vuoksi, vaikka nykyään hän on kokenut tapahtumatuottaja.

Salla Valliuksen tehtäviin elävän musiikin toimijoille suunnatun yhdistyksessä kuuluvat tiedotus, jäsenistön näkökulmien nostaminen kulttuuripolitiikassa, rahoitusten haku ja musiikkialan yhteistyö.

Oman pätevyyden jatkuva todistelu ja työpaikalla tapahtuneet resurssivähennyket johtivat uupumukseen kolme vuotta sitten. Valliukselle tämä tuli yllätyksenä, ja kokemus oli henkisesti raskas.

– Kun opiskelin kulttuurituotantoa, tein kahta työtä yhtaikaa. Lisäksi ahmin erilaisia projekteja, koska halusin luoda omia verkostoja ja kartuttaa kokemuksia kulttuurialalla.

Lepo ei tullut kysymykseen, sillä piti myös ylläpitää harrastuksia. Piti kerätä saavutuksia, jotta osaamisesta olisi tullut konkreettista.

Silti Vallius koki riittämättömyyttä.

– Kovaa työtahtia ihannoinut kulttuuri- ja musiikkiala on alkanut ymmärtää työhyvinvoinnin merkitystä. Nykypäivänä on trendikästä pitää huolta omasta jaksamisestaan, helpottunut Vallius sanoo.

Vaikuttaako sukupuoli huijariajatteluun?

 
Uusien tutkimusten mukaan huijari-ilmiö on yhtä yleinen nuorilla miehillä kuin nuorilla naisilla. Tiina Ekmanin asiakaskunnasta löytyy myös nuoria miehiä, joilla on huijariajattelu.

Väärinkäsitys siitä, että ilmiö olisi yleisempää naisilla kuin miehillä, saattaa johtua keskustelemisen kulttuurista Suomessa. Lisäksi ilmiö löydettiin ensin korkeasti koulutettujen naisten keskuudesta.

Ekmanin mielestä on surullista, että suomalaisessa kulttuurissa ”oikeanlainen” mies on vahva eikä hänellä saa olla haavoittuvuuksia.

Salla Vallius arvelee, että ilmiöön liittyy sukupuolten rooli historian saatossa. Naisia on ollut vähemmän johtaja-asemassa kuin miehiä.

Naisilla esiintyy herkemmin epävarmuutta omasta osaamisestaan, koska heillä ei ole yhtä paljon esikuvia eikä käytännön vinkkejä ole tihkunut ”herrakerhojen” ulkopuolelle.

– Tuntumani on, että jos nainen pyrkii johtajaksi, hänen on tehtävä enemmän töitä näyttääkseen olevansa johtajan vertainen.

Valliuksen mielestä sukupuoli ei saisi olla määrittelevä tekijä, vaan kyse on enemmän luonteesta. Myös kasvatuskulttuuri on ehkä vaikuttanut paljon siihen, miten tyttöjen ja poikien itseluottamusta on tuettu tähän saakka.

Hän on jutellut ahdistukseen ja epävarmuuteen liittyvistä tuntemuksista ainoastaan naiskollegoiden kanssa. Naisilla on ehkä tapana analysoida tunteita enemmän kuin miehillä.

– Ilmiö on tuttu, mutta termi on uusi minulle. En ajattele olevani huijari. Negatiiviselta tuntuva termi voi mahdollisesti aiheuttaa vääriä tulkintoja. Siksi jotkut eivät ole ehkä halunneet tuoda kokemuksiaan julki.

Uskallusta epäonnistua

 
Huijariajattelusta irtautuminen vaatii omien ajatuksien tunnistamista ja niiden käsittelyä. Tiina Ekmanin mukaan on olennaista ymmärtää, että kyse on ajattelutavasta eikä sairaudesta tai henkilökohtaisesta viasta.

Ekman sanoo, että itsensä hyväksyminen haavoittuvana ja vajavaisena on vahvuutta. Tähän osa pääsee itse työstämällä ajatuksiaan ja osa tarvitsee terapiaa tueksi.

Esimerkiksi opiskelussa tai työelämässä huijariajatteluun taipuva henkilö voi tehdä realistisen suunnitelman, jonka toteutumista arvioi jonkun toisen kanssa. Näin saatua palautetta voi opetella ottamaan vastaan ja hyväksymään.

Salla Vallius on pystynyt juttelemaan epävarmuuden tunteista avoimesti, mikä on ollut yksi hänen selviytymiskeinoistaan. Sen kautta saatu tuki on ollut valtavan tärkeää.

– Kannattaa sanoa suoraan, että nyt epäilyttää. Olen oppinut sen, että toiminnanjohtajana minun ei tarvitse osata kaikkea ennen kuin ryhdyn johonkin. Apua ja lisätietoja voi pyytää rohkeasti muualta.

Vallius ei halua olla korvaamaton työssään eikä ymmärrä, miksi joku haluaisi piilottaa tietoja itselleen. Hän aikoo luoda läpinäkyvää toimintaa esimerkiksi avoimuuden, osallistamisen ja tiedonvälityksen kautta.

Valliuksen mielestä osaamisen jakaminen ja oman tietämättömyyden hyväksyminen ovat askel kohti vahvuutta. Hän päätti vetää paneelikeskustelua Tallinnassa, vaikka ei tiennyt Viron livemusiikista paljon ja englanti oli vieras kieli.

Vallius on huomannut, että viime aikoina on syntynyt paljon uusia, ei-perinteisiä ammatteja varsinkin kulttuuri-alalla. Roolimallien puuttuminen lienee yksi syistä, miksi monet kulttuuritoimijat ovat kokeneet huijariajattelua.

Tänä päivänä uusien ideoiden luominen ja toiminnan kehittäminen ovat osana monen työtä. Työelämässä vaaditaan laajempaa osaamista yhä enemmän yksittäisten taitojen sijasta. Voisiko ammattien murros olla yksi selitys huijari-ilmiöön?

– Mitä avoimemmin keskustelemme huijariajattelusta, sitä helpompi muiden olisi tunnistaa samoja piirteitä itsessään, Salla Vallius arvelee.

Täydellisyyden tavoittelu voi vääristää ajattelun. Toki on hyvä pitää omia tavoitteita kirkkaina, mutta elämään kuuluu myös epäonnistumisia. Pettymysten sietämistä ja rohkeutta lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle voi harjoitella jo pienestä lähtien esimerkiksi osana kasvatussuunnitelmaa.

Vallius on oivaltanut sen, että on täysin okei, ettei aina osaa. Taidot eivät myöskään tule itsestään.

– Olisin halunnut aloittaa steppaamisen 15-vuotiaana, mutta en voinut ”osaamattomuuteni” takia. Vasta nyt yli kolmikymppisenä uskalsin aloittaa tanssimaan. Ihan hyvin on mennyt tähän asti.

Hänen mukaansa jokainen voi päästä yli huijariajattelusta. Se vaatii sisäistä rohkeutta, itseluottamusta, muiden tukea ja erityisesti uskallusta epäonnistua.