Viime marraskuussa amerikkalaisen mediayhtiön CNN:n toimittaja Jim Acostalta evättiin lehdistöakkreditointi Valkoiseen taloon. Vain kuukautta myöhemmin saksalaisen Der Spiegel -lehden toimittaja jäi kiinni tekaistuista uutisista. Tammikuussa kotimaassa uutisoitiin Ylen rikostoimittajan Päivi Happosen kokoamista väitteistä, jotka saivat ex-toimittaja Hilkka Säävälän harkitsemaan kunnianloukkaussyytteen nostamista.

Viimeaikaisten tapahtumien valossa voisi päätellä, että mediassa eletään dramaattisempaa aikaa kuin pitkiin aikoihin. Vastakkainasetteluja ei nähdä ainostaan median ja valtioiden välillä, vaan myös mediakentän sisällä kiistellään. Samaan aikaan luottamus toimittajia kohtaan on laskenut.

Asia ei kuitenkaan ole näin kaikkialla. Sanomalehtien liiton syksyllä 2018 teettämän tutkimuksen mukaan luottamus suomalaistoimittajiin on viime vuonna  kääntynyt kasvuun, vaikka luottamus sosiaalisen median kanavia kohtaan on laskenut edelleen merkittävästi.

Luottamuksen ja politiikan välillä ehkä yhteys

 
Yhtä selitystä siihen, miksi luottamus journalismiin on kohentunut Suomessa mutta jatkanut muualla laskuaan, ei ole löydettävissä.

Edes arvostettu ulkomaantoimittaja ja Toimittajat ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mäkelä ei osaa selittää ilmiötä.

Jotta voitaisiin esimerkiksi todeta, että luottamus mediaan todella korreloi populististen poliitikkojen kuten Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin väitteiden kanssa, tarvittaisiin lisäselvityksiä.

”Asiasta pitäisi tehdä tutkimus, jotta tiedettäisiin, mistä se johtuu.”

Laskeeko Suomen lehdistönvapausindeksi edelleen?

 
Neljän toimittajan ja tutkijan kirjoittaman Totuuden jälkeen -teoksen mukaan ”luottamus mediaan korreloi vahvasti sen kanssa, kuinka ihmiset luottavat maansa hallitukseen ja kuinka he kokevat taloustilanteen”.

Tarkoittaako tämä siis, että mitä tiukemmin hallitusta kritisoidaan ja mitä huonompia sosiaalinen ja taloustilanne ovat ihmisten silmissä, sitä heikompi on luottamus mediaa kohtaan?

Jos syyt olisivat näin yksinkertaisia, parin vuoden takaiset yhteenotot valtiovallan ja median edustajien välillä olisivat jo unohtuneet.

Ylen ja pääministerin välinen niin sanottu Sipilä-gate ja Helsingin Sanomien tiedostelu-uutista koskenut oikeustapaus tekivät Suomen lehdistönvapaudelle ikävää jälkeä, ainakin jos sitä mitataan RSF:n eli Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksiä käyttäen. Suomi, joka oli loistanut sen kärjessä useita vuosia peräkkäin, tippui kahtena vuotena peräkkäin ja päätyi viime kevään vertailussa neljänneksi.

Keväällä 2016 pääministeri Juha Sipilän (kesk.) katsottiin painostaneen Yleä lopettamaan uutisoinnin tämän jääviydestä niin sanotussa Katera-jutussa. Tapahtumaketju johti lopulta mediatalon kahden toimittajan irtisanoutumiseen.

Joulukuussa 2017 Poliisi suoritti kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittajan Laura Halmisen kotiin epäillen häntä turvallisuussalaisuuden rikkomisesta. Halmisen itsensä mukaan sekä kotietsintä että työvälineiden takavarikointi olivat laittomia, koska ne kuuluvat lähdesuojan piiriin. Tapausta on luonnehdittu Suomessa poikkeukselliseksi, ja siitä odotetaan korkeimman oikeuden ratkaisua.

Jarmo Mäkelä painottaa, että lähdesuojan kunnioittamisessa olisi vielä Suomessakin petrattavaa.

Toimittajat Ilman Rajoja seuraa lehdistön toimintavapautta ja kansalaisten sananvapauden toteutumista kaikkialla maailmassa.

Jarmo Mäkelä muistuttaa, että Suomen ongelmat lehdistönvapaudessa ovat suhteellisesti ottaen pieniä. Itse asiassa monissa valtioissa oltaisiin ehkä jopa onnellisia, jos media voisi toimia yhtä vapaasti kuin Suomessa.