Lohikuolemien vaikutukset alkavat näkyä vasta tulevien vuosien kutukannoissa. Vielä ei osata arvioida, kuinka paljon kudulle nousevien lohien määrä vähenee tulevaisuudessa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro arvioi, että näkyvä vaikutus ei tulevaisuudessa ole kovin dramaattinen.
Lohissa havaittiin jonkin verran fyysisiä vammoja, jotka ovat voineet aiheutua esimerkiksi kalan sotkeutuessa verkkoon. Vammat eivät kuitenkaan selitä lohikuolemien määrää.
Lohien käytös on ollut normaalista poikkeavaa, ja ne ovat uineet päämäärättömästi ikään kuin “horroksessa”. Kalat eivät ole reagoineet lähestyvään ihmiseen tai veneeseen.
-Lohikuolemien syitä on hyvin vaikeaa arvioida, koska on paljon avoimia kysymyksiä, Jaakko Erkinaro kertoo.
Eniten kuolleita lohia havaittiin alku- ja keskikesällä. Loppukesää kohden niitä ei enää nähty.
Erkinaro arvioi, että kuolleiden lohien määrä ei ole kovin suuri suhteessa jokeen kutemaan nousseiden lohien määrään.
-Tornionjokeen nousee kymmeniätuhansia lohia, joten kuolleiden osuus ei onneksi varmaan ole kovin suuri.
Tornionjoen lohien merivaellus
Tornionjokeen kuoriutuneista poikasista suurin osa lähtee ensimmäiselle merivaellukselle noin 3- tai 4-vuotiaina.
Vaellukselle lähtiessään lohenpoikanen on noin 15 senttimetriä pitkä.
Lohet lähtevät vaeltamaan merelle, koska siellä on enemmän ruokaa kuin joessa.
Ne kasvavat merivaelluksella hyvin nopeasti ja saavuttavat siellä ollessaan sukukypsyyden.
Lohet päätyvät Itämeren eteläosiin.
Matka Tornionjoen ylimmiltä lisääntymispaikoilta eteläiselle Itämerelle on 1300-1500 kilometriä.
Osa lohista lähtee jo ensimmäisen talven jälkeen takaisin pohjoisen jokiin lisääntymään, mutta suurin osa jää eteläiselle Itämerelle vielä toiseksi tai kolmanneksi talveksi.