Ny­ky­ään po­lii­ti­kot pys­ty­vät val­vo­maan omaa jul­kis­ta ima­go­aan ja pu­hut­te­le­maan ää­nes­tä­jiä suo­raan ilman leh­dis­tön suo­da­tus­ta so­si­aa­li­sen me­dian kaut­ta. Eh­dok­kaat voi­vat myös luoda it­ses­tään lä­hes­tyt­tä­väm­män ja in­hi­mil­li­sem­män kuvan so­si­aa­li­sen me­dian avul­la.

– So­si­aa­li­nen media on vahva vä­li­ne po­lii­ti­koil­le edus­kun­ta­vaa­lien alla. Tai­ta­vas­ti so­si­aa­lis­ta me­di­aa käyt­tä­vät eh­dok­kaat pär­jää­vät var­mas­ti edus­kun­ta­vaa­leis­sa par­hai­ten, ker­too vuo­si­kym­me­niä me­di­aa tut­ki­nut fi­lo­so­fian toh­to­ri, me­dia­tut­ki­muk­sen do­sent­ti Veijo Hie­ta­la.

Yli puo­let suo­ma­lai­sis­ta hyö­dyn­tää tv-ka­na­via ja nii­den verk­ko­pal­ve­lui­ta edus­kun­ta­vaa­lien ää­nes­tys­pää­tös­tä teh­des­sä, sel­vi­ää Uu­tis­me­dian lii­ton tuot­ta­mas­ta ky­se­lys­tä. Ky­se­lyyn vas­tan­neis­ta noin nel­jäs­osa aikoo hyö­dyn­tää puo­luei­den ja eh­dok­kai­den omia net­ti­si­vu­ja ja so­si­aa­lis­ta me­di­aa ää­nes­tys­pää­tök­sen tu­ke­na.

Po­li­tii­kas­ta uu­ti­soin­ti muut­tuu

Hie­ta­lan mu­kaan ny­ky­päi­vän po­li­tii­kan uu­ti­soin­ti on sen­saa­tio­mais­tu­nut hyvin voi­mak­kaas­ti, klik­kiot­si­kot ovat yleis­ty­neet ja po­lii­ti­kois­ta jul­kais­tut kohu-uu­ti­set ovat ny­ky­ään täy­sin ta­val­li­sia. Po­li­tii­kan uu­ti­soin­ti on muut­tu­nut pe­rin­tei­ses­tä asia­jour­na­lis­mis­ta tun­tei­siin ve­toa­vaan uu­ti­soin­tiin.

Vaik­ka vaa­lieh­dok­kais­ta uu­ti­soi­daan me­dias­sa vä­lil­lä sää­li­mät­tö­mäs­ti, on sillä myös po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia eh­dok­kaan nä­ky­vyy­teen. Ne­ga­tii­vi­nen kohu-uu­ti­soin­ti lisää krii­tik­ko­jen mää­rää, mutta sa­mal­la sillä saa myös nä­ky­vyyt­tä sekä kan­nat­ta­jia. Osa ää­nes­tä­jis­tä ha­lu­aa ää­nes­tää eh­do­kas­ta, jota ei pi­de­tä pe­rin­tei­se­nä ja tur­han asial­li­se­na po­lii­tik­ko­na.

Vuo­si­kym­me­nien ta­kai­seen ti­lan­tee­seen ver­rat­taes­sa sen­saa­tio­mai­suu­den li­sään­ty­mi­sen huo­maa sel­keäs­ti.

Hie­ta­lan mu­kaan van­ho­ja leh­tiä 50-lu­vul­ta kat­soes­sa huo­maa, että po­li­tiik­ka oli hyvin etäis­tä ja ar­vo­kas­ta – po­lii­ti­kot oli­vat ar­vok­kai­ta ja heis­tä uu­ti­soi­tiin lähes poik­keuk­set­ta vi­ral­li­seen sä­vyyn. Ny­ky­ään eh­dok­kai­ta voi­daan rie­po­tel­la sää­li­mät­tö­mäs­ti ennen kaik­kea vaa­lien lä­hes­tyes­sä.