Suomen viimeinen sukellusvene

Suomenlinnan Susisaaren Tykistölahden rannalla loikoilee jalustallaan Suomen ainoa sukellusvene.

Toiminta-aikanaan ahtaaseen peltipurkkimaiseen veneeseen mahtui sulloutumaan 20 hengen miehistö. Punkkia riitti vain kahdeksalle kerrallaan, joten nukkumisen kanssa piti vuorotella. Muutama pieni sänky sijaitsee veneen takaosassa, mutta huono-onnisin joutui nukkumaan turbiinin vieressä, moottorien jyristessä korvan juuressa.

Sukellusveneessä kaikki on pientä. Keittiön virkaa toimitti veneen keskiosassa sijaitseva keittolevyn ja lavuaarin nurkkaus. Jopa reilun neliön kokoinen äänieristetty radiokoppi tuntuu tilavalta verrattuna keittokomeroon, joka on suunniteltu parinkymmenen hengen miehistön muonittamiseen.

Toisessa maailmansodassa Suomen vesistöjen puolustusta turvasi viisi sukellusvenettä. Sodan päätyttyä Suomi joutui kuitenkin luopumaan rauhanehtojen mukaisesti sukellusveneistään, jolloin Vesikko nostettiin kuivalle maalle.

Vesikko oli vielä pitkään Puolustusvoimien hallussa ränsistymässä käyttämättömänä. 60-luvulla Vesikko luovutettiin Sotamuseolle kunnostettavaksi ja vuonna 1973 se avattiin yleisöllä. Avaamisen jälkeen Suomenlinnan kesävieraat ovat päässeet ihmettelemään Suomen viimeisintä sukellusvenettä.

Teksti ja kuva: Elina Karvinen

Sukellusvene Vesikko kiinnostaa turisteja Suomenlinnassa.

Viaporin kellarien salaseurat

Ehrensvärd-museon kellarissa on huone, jossa esitetään Walhalla-seuran initiaatiorituaalista eli vihkimisestä seuran jäseneksi. Seremoniassa kokelas on viety pimeään kellarihuoneeseen, joka on koristeltu kuoleman symbolein. Täällä hän saa kuulla kuolemantuomionsa. Kuolinvirren soidessa taustalla hänet sidotaan jalkapuuhun ja pyöveli tarttuu kirveeseen. Pelotusefekti on näin saavutettu.

1700-luvulla salaseurat kukoistivat Viaporina tunnetussa Suomenlinnassa. Tänä aikana salaseuroja  oli Suomessa noin 30-40 ja monilla niistä oli toimintaa Viaporissa. Siihen aikaan salaseurojen toimintaan kuului nykyisin hyvinkin tavallisia asioita, kuten koulutus, tiede ja hyväntekeväisyys.

Salaseuroissa pystyi keskustelemaan tulenaroistakin asioista ja tuomaan omat näkemyksensä esille ilman viranomaisten tai esimiesten häirintää.

Uusille jäsenille oli tärkeää korostaa, ettei seuran asioista saanut puhua ulkopuolisille. Tämä tapahtui osittain pelottelemalla ja osittain vannomalla vala.

Walhala-seuran jäsenet kuuluivat ylimpään upseeristoon. Se toimi Viaporissa 1780-luvulla ja herätettiin henkiin jälleen 1970-luvulla.

Teksti ja kuva: Aleksi Airaksinen

Walhallan kaltaiset salaseurat toimivat usein kellareiden uumenissa.

Tykkivarastosta museoksi

Sotamuseossa käy vuosittain yli 100000 vierasta. Näyttelyihin on koottu kattava esitys Suomen sotahistorian värikkäistä vaiheista.

Sotamuseo on sotahistoriallinen erikoismuseo. Siellä on satoja tuhansia Suomen sotahistoriaan liittyviä esineitä ja valokuvia sisällissodasta 2000-luvulle. Sotamuseon kaikki näyttelykohteet, Maneesi, Tykistömaneesi ja Sukellusvene Vesikko, ovat Suomenlinnassa.

Sotamuseon opas Henrik Pitkänen kertoo, että museon ylivoimaisesti suosituin kohde on sukellusvene Vesikko. Maneesin näyttelyhallissa puolestaan yleisöä kiinnostaa erityisesti toisen maanilmansodan aikainen panssarivaunu.

– Ehkä yllättävin ulkolaisia vieraita kiinnostava asia on talvisodassa kunnostautunut tarkk’ampuja Simo Häyhä. Erityisesti kiinalaiset ovat hänestä kiinnostuneita. Ulkolaiset kävijät ovat kiinnostuneita myös toisen maailmansodan aikaisesta ulkopoliittisesta asetelmasta.

Pitkäsen mieluisin esine Sotamuseon kokoelmassa on Anton Ravander-Rauaksen (1890 – 1972) veistos Mannerheimistä ratsunsa selässä. Taiteilija oli erikoistunut ikuistamaan eläimiä. Hänen tunnetuimpia töitä lienevät marsalkka Mannerheimin ja presidentti Kekkosen ratsuja kuvaavat työt.

Sotamuseon näyttelytila, rakennus C 77, valmistui 1880-luvun alussa. Se toimi tuolloin venäläisen varuskunnan tykkivarastona. Kun Suomenlinna siirtyi Suomen haltuun, jatkoi maneesi varastokäytössä. Sotamuseolle rakennus siirtyi vuonna 1974. Rakennus on toiminut museona vuodesta 1989 lähtien.

Teksti ja kuva: Asta Ruuskanen

Taidehistoriasta kiinnostunut Henrik Pitkänen on hyvin perehtynyt Sotamuseon taide-esineisiin.