Syys­kuun ajan An­nan­ta­los­sa pyö­ri­vä Ki­viä­kin kiin­nos­taa -hen­gai­lu­ti­la tar­jo­aa lap­sil­le ta­ri­na­tuo­kioi­ta sa­na­tai­deo­pet­ta­jien joh­dol­la. Tuot­ta­ja Anna-Kaisa Koski hyö­dyn­tää työ­pa­jois­sa lap­sil­ta tu­le­via nä­kö­kul­mia ja ta­ri­noi­ta. Kos­ken tar­koi­tuk­se­na on kek­siä uusia ta­po­ja kä­si­tel­lä il­mas­ton­muu­tos­ta.

Kos­ken mu­kaan jo kou­lui­käi­set lap­set tie­tä­vät il­mas­ton­muu­tok­ses­ta melko pal­jon. Hän ha­luai­si silti etsiä eri­lai­sia kei­no­ja puhua ai­hees­ta.

– Ha­luan las­ten ta­ri­noi­den kaut­ta etsiä hel­pos­ti ym­mär­ret­tä­viä ta­po­ja puhua ih­mi­sen pai­kas­ta tällä pla­nee­tal­la. Var­sin­kin il­mas­ton­muu­tok­ses­ta pu­hut­taes­sa käy­te­tään usein liian luon­non­tie­teel­li­siä ja ener­gia­po­liit­ti­sia ter­me­jä.

Hen­gai­lu­ti­lan tuot­ta­ja Anna-Kaisa Koski jou­tui opet­te­le­maan yli 20 eri ki­vi­la­jin iät hen­gai­lu­ti­laa var­ten.

Ym­pä­ris­tö­kou­lu­tus­ta vielä nuo­rem­mil­le

Uusil­le ta­voil­le puhua il­mas­ton­muu­tok­ses­ta to­del­la on tar­vet­ta. Ener­giayh­tiö Vat­ten­fal­lin al­ku­vuo­des­ta teet­tä­män tut­ki­muk­sen mu­kaan Suo­mes­sa ja Ruot­sis­sa yli puo­let 6-16 -vuo­tiais­ta lap­sis­ta ja nuo­ris­ta ovat huo­lis­saan il­mas­ton­muu­tok­ses­ta.

Tut­ki­muk­sen mu­kaan Ruot­sis­sa suu­rem­pi osa kui­ten­kin kokee, että he voi­vat vai­kut­taa il­mas­ton­muu­tok­seen. Tässä olisi Suo­mes­sa vielä ki­rit­tä­vää.

Suo­men luon­to­kes­kus Hal­tian luon­to­kas­va­tus­pääl­lik­kö Elina Pilke uskoo, että ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­set nä­ky­vät sel­väs­ti las­ten elä­mäs­sä.

– Emme ole pu­hu­neet suo­raan il­mas­ton­muu­tok­ses­ta aivan pie­nim­mil­le lap­sil­le, mutta ylä­kou­lui­käi­sil­le on tu­los­sa uusi tu­le­vai­suuso­pas­tus, jossa käym­me läpi enem­män näitä ym­pä­ris­tö­asioi­ta, Pilke ker­too.

Pilke on samaa miel­tä siitä, että tilaa olisi ole­mas­sa uusil­le ta­voil­le kes­kus­tel­la il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen al­ku­vai­hees­sa nuo­rim­pien las­ten kans­sa tär­kein­tä on kui­ten­kin luon­to­ko­ke­mus­ten tar­joa­mi­nen ja luon­nos­ta op­pi­mi­nen.

Kaksi mah­dol­lis­ta ki­vi­ka­ve­ria. Ku­vas­sa Ruusu­kvart­si (va­sem­mal­la) ja Ro­do­niit­ti.

Mitä lap­set edel­lä, sitä ai­kui­set pe­räs­sä

Koski toi­voo, että löy­tä­mäl­lä haus­ko­ja ta­po­ja puhua ai­hees­ta lap­sil­le, se voisi aut­taa saa­maan ai­kui­set­kin ai­hees­ta pe­ril­le.

– Taka-aja­tuk­se­na­ni on ollut se, että jos lapsi pys­tyy ym­mär­tä­mään il­mas­ton­muu­tos­ta, niin kyllä ai­kui­sen­kin pi­täi­si pys­tyä sii­hen, Koski ker­too.

An­nan­ta­los­sa lap­sil­la on nyt mah­dol­li­suus kos­ke­tel­la, ha­lail­la ja jopa hais­tel­la eri­lai­sia kiviä. Hen­gai­lu­ti­la myös on­nis­tu­nut tuo­maan lap­sis­ta esiin uusia puo­lia.

– Yl­lät­tä­vää oli se, miten yleis­tä lap­sil­la on ollut har­ras­taa kiviä. Jo­kai­ses­sa ryh­mäs­sä on ollut ai­na­kin yksi täl­lai­nen lapsi. Yleen­sä ki­vi­har­ras­tus me­nee­kin din­osau­rus­ten kans­sa käsi kä­des­sä.