Keinotekoista säänmuokkausta on harjoitettu noin 50:ssä eri maassa. Tunnetuin tapa, jolla ihminen on pyrkinyt muokkaamaan säätä on sadepilvien kylväminen.

Pilviin kylvetään kemikaalia kuten hopeajodidia, minkä tavoitteena on kiihdyttää sadeprosessia. Tällöin pilvi sataa aikaisemmin tai voimakkaammin, mitä se olisi luonnostaan satanut.

Suomessa sataa vuoden aikana keskimäärin 180 päivänä edes vähän. Siksi sadetta ei ole yritetty luoda täällä keinotekoisesti.

Hallaa on kuitenkin pyritty torjumaan Suomessa jo useiden vuosikymmenten ajan. Sen voidaan katsoa olevan jonkinlaista säänmuokkausta.

Kriittisin aika on toukokuun puolivälistä kesäkuun ensimmäiselle viikolle

Halla on tilanne, jossa lämpötila laskee yön aikana maanpinnalla pakkasasteille, mutta nousee päivällä reilusti plussan puolelle. Sen seurauksena viljelykasvit voivat vaurioitua tai jopa tuhoutua.

Erityisen haitallista halla on avomaalla viljeltäville kasveille, kuten mansikalle, perunalle ja juureksille.

Yleisimmät tavat torjua hallaa ovat sadettaminen ja istutusten peittäminen harsoilla. Harsot suojaavat hallalta ja nopeuttavat istutusten kasvua. Niiden levittäminen on kuitenkin työlästä ja rikkaruohot viihtyvät niiden alla.

– Harso on melko kallista ja sen hinta voi olla jopa 500 euroa, maatalousyrittäjä Janne Junkkari kertoo.

Sadettamalla puolestaan yritetään estää hallan syntyminen. Vettä ruiskutetaan kasvien päälle juuri silloin, kun lämpötila on menossa pakkasen puolelle. Vesi jäätyy kasvuston pintaan ja suojaa kasvin solukkoa.

Sadettamiseen kuluu kuitenkin paljon vettä. Junkkari arvioi kulutuksen olevan noin 15-20 kuutiota tunnin aikana. Yksi kuutio on tuhat litraa vettä.

Hallantorjunta aiheuttaa lisäksi ylimääräistä vaivaa maanviljelijöille.

– Halla iskee yleensä aamuyöllä. Päivällä tehdään peltotöitä ja yöllä tarkkaillaan säätä, Junkkari sanoo.

Kaikki suomalainen avomaaviljely on kuitenkin riippuvaista hallantorjunnasta. Huonot sadot nostavat tuotteiden hintoja kaupoissa.

Säänmuokkaus herättää kysymyksen eettisyydestä

 Säänmuokkausta on tehty jo kauan. Neuvostoliitossa perustettiin vuonna 1932 instituutti sateen tekemiseen.

Teknologian kehittymisen myötä myös keinot muokata säätä ovat kasvaneet. Itä-Suomen yliopiston filosofian yliopistonlehtorin Markku Oksasen mukaan uudet tekniikat tuottavan aina uusia kysymyksiä.

– Periaatteellinen kysymys on se, onko ihmisille oikein pyrkiä hallitsemaan luonnon omia ilmiöitä kehittämänsä teknologian avulla, Oksanen sanoo.

Toinen kysymys on se, onko keinotekoisesti luotu sade joltakin toiselta alueelta pois.

Oksanen on tutkinut säänmuokkauksen etiikkaa erilaisista näkökulmista. Suomeksi vakiintunutta sanastoa ei aiheeseen liittyen juurikaan ole.

Säänmuokkauksen moraaliselle arvioinnille keskittyvälle tutkimukselle on ehdotettu termiä sääetiikka. Se ei kuitenkaan vielä ole vakiintunut yleiseen käyttöön.

– Sääetiikka on kiinnostunut lyhytaikaisen säätilan muokkauksen hyväksyttävyydestä, Oksanen kertoo.

Ennen hallantorjunnan kehittymistä hallan aiheuttamat tuhot olivat ihmisille merkittäviä. 1860-luvulla suomalaiset kärsivät kylmien kesien aiheuttamista nälkävuosista, kun satoa tuhoutui.

Hallantorjunnan kehittyminen on ollut merkittävä asia maanviljelijöille.

– Luonnon armoilla täällä kuitenkin aina ollaan, Janne Junkkari sanoo.

Ihminen voi siis yrittää parannella tilannetta –  tiettyyn pisteeseen asti.