Kivikuuro-teosten luoja Aino Laiho ottaa kantaa taiteen kautta

Viittomakieliseksi kivikuuroksi itsensä määrittelevä etnologian opiskelija Aino Laiho oli kuvaushetkellä viimeistelemässä kandidaatin tutkintoaan. Hän työskentelee taidenäyttelyn oppaana. Hän on myös taiteilija, joka on luonut keskisormia näyttäviä Kivikuuro-teoksia. Mutta keille ne keskisormet ovat suunnatut ja miksi?

Ketkä ovat määritelmäsi mukaan kivikuuroja?

Koen, että kivikuurous ei liity kuulovamman asteeseen, vaan kyse on enemmänkin henkisestä asenteesta. Kivikuuro ei käytä kuuloapuvälineitä. Jos kuuro käyttää kuuloapuvälineitä, riittää kutsua itseään kuuroksi. Kuuro-sana on tavallaan kattokäsite, joka ottaa kuurouden kirjon huomioon. Mutta mitä tulee etuoikeuksiin ja kulttuuriseen kasvamiseen, kuurojen joukosta löytyy eroja. Sana ”kivikuuro”  on vanhaa perua. Muutama vuosi sitten kuurojen yhteisössä syntyi keskusteluja siitä, mitä tarkoittaa helppona tai vaikeana kuurona oleminen. Sen jälkeen sana on alkanut taas elää. Summa summarum, kivikuurona oleminen on asennekysymys!

Oletko sitä mieltä, että kivikuurot ovat uhanalaisia?

Käsitykseni mukaan kivikuurot ovat kyllä uhanalaisia, sillä kivikuurojen määrä on vähentynyt koko ajan. Nykypäivän kuurot lapset pääsevät kasvamaan viittomakielisiksi vasta paljon myöhemmin aikuisiällä. Kivikuuro ei selviä yksin, vaan tarvitsee taakseen yhteisönsä tukea. Jos kuuloapuvälineiden käyttö ja puheeseen perustuva kommunikaatio ovat pikemmin sääntöjä kuin poikkeuksia, kivikuurot alkavat väistämättä tuntea itseään viallisiksi. Tänä päivänä kivikuurona olemista pidetään viimeisenä vaihtoehtona. Esimerkiksi kuulon kuntoutustahot, terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä eivät anna kuuroille tilaa olla kivikuuroja.

Mitä mieltä olet siitä, että valtio on käynnistänyt kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessin valmistelut?

Ensimmäinen reaktioni oli hämmennys. Olivatko historiamme vääryydet niin valtavia, että voimme vaatia oikeutta itsellemme? Me kuurot olemme olleet niin tottuneita siihen, että kuulevat syrjivät meitä. On hienoa, että valtio viimeinkin validoi kokemuksiamme. Saamelaisten tavoin ansaitsemme myös oikeutta. Nykypäivän vääryydet ovat suoraa jatkumoa 1800-luvulta peräisin olevasta rotuhygieniaan ja oralismiin perustuvasta ideologiasta. Se on hyvä tunnistaa ja tiedostaa, että olemme osa sitä laajempaa ilmiötä. Kuurojen yhteisö ei ole olemassa ilman toisia kuuroja. Kuurojen koulut ovat esimerkiksi kadonneet. Inkluusio on hieno ajatus, mutta käytännössä  se ei toimi kunnolla.

Mitä tulevaisuuden haaveita sinulla on kivikuurona?

Unelmani on syventää osaamistani Deaf Studies -tutkimusalan parissa ja rakentaa tutkijan uraa. Haluaisin tehdä etnologina vaikkapa muistitietoihin perustuvaa tutkimusta kuurojen arjesta Suomessa. Tarvitsemme lisää kuurojen yhteisöä koskevia tutkimuksia mm. Viitotut muistot ja Hiljaisen kansan äänet – remontoidut kehot -tutkimushankkeiden rinnalle. Toivon, että tutkimukseni antaa eväitä sekä kuuroille että kuuleville.

Haluatko vielä sanoa jotain 360°-median lukijoille?

Vallan vahtikoirina toimittajaopiskelijat tuottavat myös sitä valtaa. Ei ole yhtä ainoaa totuutta, vaan pitää ottaa kriittiset linssit käyttöön.