Kun menneisyys kohtaa nykyisyyden, osa 4

Sei­nien si­sään kät­key­tyy aimo annos muis­to­ja ja his­to­ri­aa. Suo­ma­lai­sil­la on van­hois­ta ra­ken­nuk­sis­ta lu­kui­sia ta­ri­noi­ta, jois­ta me koos­tim­me jut­tusar­jan.

Ka­don­neet kort­te­li­ki­not

 

VHS-ka­set­tien val­lan­ku­mous 1980-lu­vul­la teki klas­si­sis­ta kort­te­li­ki­nois­ta uha­na­lai­sen lajin. Ennen pie­niä elo­ku­va­teat­te­rei­ta löy­tyi ki­vi­ja­lois­ta joka puo­lel­ta Hel­sin­kiä. Nyt ti­lal­la on jo­tain muuta.

1900-luvun al­ku­puo­lel­la Suo­mes­sa elet­tiin elo­ku­va­teat­te­rei­den kulta-aikaa aina so­ta­vuo­sis­ta te­le­vi­sion yleis­ty­mi­seen saak­ka 1960-lu­vul­le. Par­haim­mil­laan pel­käs­tään Hel­sin­gis­sä oli yli 70 elo­ku­va­sa­lia.

Ensi-il­tae­lo­ku­vat ke­rä­si­vät pit­kät jonot kes­kus­tan suur­ten elo­ku­va­teat­te­rei­den ovil­le. Ajan myötä ne siir­tyi­vät eteen­päin mui­den kau­pun­gi­no­sien pie­niin kort­te­li­ki­noi­hin.

Puis­to-Kino 1939-70, Bio Kent 1971-1983
Pik­kui­sen Puis­to-Kinon nimi vaih­tui 70-lu­vul­la Bio Ken­tik­si tu­pak­ka­val­mis­ta­ja Ken­tin mu­kaan. Tiet­tä­väs­ti ainoa Bio Ken­tis­sä nähty ensi-il­tae­si­tys oli King Kon­gin paluu vuon­na 1973. Ny­kyi­sin ti­lois­sa toi­mii mos­kei­ja. (Ar­kis­to­ku­va: Olli Aal­to­nen)

Nuo­ret ko­koon­tui­vat usein jou­kol­la oman kau­pun­gin­osan ki­noon viet­tä­mään aikaa ka­ve­rei­den kans­sa. Mar­kan mak­sa­neel­la li­pul­la pääsi kat­so­maan ajan suo­sik­ke­ja, vaik­ka Pek­kaa ja Pät­kää tai Tarza­nei­ta.

Jos li­vah­ti sa­liin ta­hal­laan hie­man myö­häs­sä, vält­tyi val­tion va­lis­tus­fil­meil­tä, joita elo­ku­va­teat­te­rit näyt­ti­vät saa­dak­seen alen­nuk­sen hu­vi­ve­ros­ta.

Va­lo­jen him­men­nyt­tyä ta­ka­ri­vis­sä saat­toi rau­has­sa ku­her­rel­la kai­na­loon na­pa­tun frii­dun­sa kans­sa.

Kino Haaga 1956-71, Arita 1971-86 (Huo­vi­tie 3, Poh­jois-Haaga)
”Kinis” oli pit­kään haa­ga­lais­ten nuor­ten suo­si­ma koh­taa­mis­paik­ka. Sen taa­im­mai­sil­la penk­ki­ri­veil­lä hen­gat­tiin po­ru­kal­la usei­ta­kin ker­to­ja vii­kos­sa, jos viik­ko­ra­hat vain riit­ti­vät. Ny­ky­ään ti­lois­sa toi­mii IT-alan yri­tys. (Ar­kis­to­ku­va: Nouse­va.fi)

Kit-Cat (Ete­läespla­na­di 20, Bron­dan­kul­ma)
Pu­re­tus­sa Bron­dan ta­los­sa si­jain­nut Kit-Cat oli Hel­sin­gin en­sim­mäi­nen non-stop elo­ku­va­teat­te­ri. Sama oh­jel­mis­to jat­kui teat­te­ris­sa koko päi­vän ja vaih­tui ker­ran vii­kos­sa. Vuon­na 1975 val­mis­tu­nees­sa uu­des­sa ta­los­sa on ollut mm. Kaup­pa­leh­den toi­mi­ti­lo­ja Ar­kis­to­ku­va: Kari Hakli, Hel­sin­gin kau­pun­gin­museo)

Elo­ku­va­teat­te­rit al­koi­vat hor­jua jo 1960-lu­vul­la te­le­vi­sion yleis­tyt­tyä, mutta elo­ku­vil­la oli edel­leen vahva ja­lan­si­ja viih­de­muo­to­na.

Vasta VHS-ka­set­tien val­lan­ku­mous 1980-lu­vul­la pyyh­käi­si kort­te­li­ki­not kar­tal­ta lähes ko­ko­naan.

Elo­ku­va­uu­tuu­det eh­ti­vät vi­deo­ka­set­tien muo­dos­sa naa­pu­rus­to­jen R-kios­keil­le huo­mat­ta­vas­ti no­peam­min kuin pie­niin teat­te­rei­hin. Kort­te­li­ki­not tu­li­vat aut­ta­mat­to­mas­ti jäl­jes­sä.

Alan val­ta­si­vat isot toi­mi­jat ja pie­net sai­vat väis­tyä.

Bio Hes­pe­ria 1912 – 1965 (Man­ner­hei­min­tie 38, Töölö)
Bio Hes­pe­ria oli eri­kois­tu­nut nuo­riin poi­kiin ve­toa­vaan oh­jel­mis­toon. Hes­pe­rian suo­si­tuim­pia elo­ku­via oli­vat­kin Tarzan-, Zorro- ja Vii­dak­ko-Jim-elo­ku­vat. Fil­mi­ke­lan vaih­ta­mi­sen ai­ka­na vä­li­tauol­la pojat ryn­tä­si­vät pi­hal­le leik­ki­mään san­ka­rei­taan. Nyt ti­lois­sa toi­mii per­so­nal trai­ner-yri­tys. (Ar­kis­to­ku­va: Börje Dilen, Hel­sin­gin kau­pun­gin­museo)

Kort­te­li­ki­no­jen pe­rin­nön­jat­ka­jia on Hel­sin­gis­sä muu­ta­ma. Muun muas­sa Ri­vie­ra, Orion ja Kino Engel pyr­ki­vät ta­voit­ta­maan men­nei­den ai­ko­jen teat­te­rien taian: ko­toi­suu­den ja gla­mou­rin.

Al­ku­pe­räi­sis­tä kort­te­li­ki­nois­ta suu­rin osa kui­ten­kin ka­to­si, jät­täen jäl­keen­sä vain va­lo­ku­via ja haa­lei­ta muis­to­ja.

Fil­mi­ke­lat py­säh­tyi­vät ja val­ko­kan­kaat pi­me­ni­vät, mutta ki­vi­ja­lois­sa elämä jat­kuu. Aivan kuin pie­niä teat­te­rei­ta ei olisi kos­kaan ol­lut­kaan.

Läh­teet:

Kan­si­ku­va (Glo­ria), Olof Sund­ström, Hel­sin­gin kau­pun­gin­museo

Olli Aal­to­nen, Jussi Ne­no­nen ja Ju­ha­ni Styr­man: Elo­ku­va­teat­te­rit – kort­te­li­ki­no­jen ai­kaan. 2015.

Outi Heis­ka­nen ja Minna San­ta­ka­ri: Asuu­ko neiti Töö­lös­sä? Elä­mää elo­ku­vien Hel­sin­gis­sä. 2004.

Muis­to­ja ke­rät­ty:

Nouse­va.fi

Pi­tä­jän­mä­ki muis­te­lee

elo­ku­va­teat­te­rei­ta.blogs­pot.com

Yle puhe, Ke­vyet mul­lat: Kort­te­li­ki­not