Kadonneet korttelikinot

VHS-kasettien vallankumous 1980-luvulla teki klassisista korttelikinoista uhanalaisen lajin. Ennen pieniä elokuvateattereita löytyi kivijaloista joka puolelta Helsinkiä. Nyt tilalla on jotain muuta.

1900-luvun alkupuolella Suomessa elettiin elokuvateattereiden kulta-aikaa aina sotavuosista television yleistymiseen saakka 1960-luvulle. Parhaimmillaan pelkästään Helsingissä oli yli 70 elokuvasalia.

Ensi-iltaelokuvat keräsivät pitkät jonot keskustan suurten elokuvateattereiden oville. Ajan myötä ne siirtyivät eteenpäin muiden kaupunginosien pieniin korttelikinoihin.

Puisto-Kino 1939-70, Bio Kent 1971-1983
Pikkuisen Puisto-Kinon nimi vaihtui 70-luvulla Bio Kentiksi tupakkavalmistaja Kentin mukaan. Tiettävästi ainoa Bio Kentissä nähty ensi-iltaesitys oli King Kongin paluu vuonna 1973. Nykyisin tiloissa toimii moskeija. (Arkistokuva: Olli Aaltonen)

Nuoret kokoontuivat usein joukolla oman kaupunginosan kinoon viettämään aikaa kavereiden kanssa. Markan maksaneella lipulla pääsi katsomaan ajan suosikkeja, vaikka Pekkaa ja Pätkää tai Tarzaneita.

Jos livahti saliin tahallaan hieman myöhässä, välttyi valtion valistusfilmeiltä, joita elokuvateatterit näyttivät saadakseen alennuksen huviverosta.

Valojen himmennyttyä takarivissä saattoi rauhassa kuherrella kainaloon napatun friidunsa kanssa.

Kino Haaga 1956-71, Arita 1971-86 (Huovitie 3, Pohjois-Haaga)
”Kinis” oli pitkään haagalaisten nuorten suosima kohtaamispaikka. Sen taaimmaisilla penkkiriveillä hengattiin porukalla useitakin kertoja viikossa, jos viikkorahat vain riittivät. Nykyään tiloissa toimii IT-alan yritys. (Arkistokuva: Nouseva.fi)

Kit-Cat (Eteläesplanadi 20, Brondankulma)
Puretussa Brondan talossa sijainnut Kit-Cat oli Helsingin ensimmäinen non-stop elokuvateatteri. Sama ohjelmisto jatkui teatterissa koko päivän ja vaihtui kerran viikossa. Vuonna 1975 valmistuneessa uudessa talossa on ollut mm. Kauppalehden toimitiloja Arkistokuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo)

Elokuvateatterit alkoivat horjua jo 1960-luvulla television yleistyttyä, mutta elokuvilla oli edelleen vahva jalansija viihdemuotona.

Vasta VHS-kasettien vallankumous 1980-luvulla pyyhkäisi korttelikinot kartalta lähes kokonaan.

Elokuvauutuudet ehtivät videokasettien muodossa naapurustojen R-kioskeille huomattavasti nopeammin kuin pieniin teattereihin. Korttelikinot tulivat auttamattomasti jäljessä.

Alan valtasivat isot toimijat ja pienet saivat väistyä.

Bio Hesperia 1912 – 1965 (Mannerheimintie 38, Töölö)
Bio Hesperia oli erikoistunut nuoriin poikiin vetoavaan ohjelmistoon. Hesperian suosituimpia elokuvia olivatkin Tarzan-, Zorro- ja Viidakko-Jim-elokuvat. Filmikelan vaihtamisen aikana välitauolla pojat ryntäsivät pihalle leikkimään sankareitaan. Nyt tiloissa toimii personal trainer-yritys. (Arkistokuva: Börje Dilen, Helsingin kaupunginmuseo)

Korttelikinojen perinnönjatkajia on Helsingissä muutama. Muun muassa Riviera, Orion ja Kino Engel pyrkivät tavoittamaan menneiden aikojen teatterien taian: kotoisuuden ja glamourin.

Alkuperäisistä korttelikinoista suurin osa kuitenkin katosi, jättäen jälkeensä vain valokuvia ja haaleita muistoja.

Filmikelat pysähtyivät ja valkokankaat pimenivät, mutta kivijaloissa elämä jatkuu. Aivan kuin pieniä teattereita ei olisi koskaan ollutkaan.

Lähteet:

Kansikuva (Gloria), Olof Sundström, Helsingin kaupunginmuseo

Olli Aaltonen, Jussi Nenonen ja Juhani Styrman: Elokuvateatterit – korttelikinojen aikaan. 2015.

Outi Heiskanen ja Minna Santakari: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä. 2004.

Muistoja kerätty:

Nouseva.fi

Pitäjänmäki muistelee

elokuvateattereita.blogspot.com

Yle puhe, Kevyet mullat: Korttelikinot