Tämä on vastaisku somessa leviäville kyseenalaisille ravitsemusväittämille, sanoo terveystieteiden kandidaatti ja tohtorikoulutettava Heidi Kinnunen. Myös ravitsemustieteen opetuksessa on alettu entistä enemmän korostaa viestinnän merkitystä.
Terveysviestintää eivät sosiaalisessa mediassa tee vain ravitsemustieteilijät. Viime vuonna Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat perustivat Instagramissakin toimivan Vastalääke ry:n. Yhdistyksen tavoitteena on tarjota tutkimuksiin perustuvaa, helposti lähestyttävää tietoa ja sen verkkosivu palkittiin perustamisvuonnaan vuoden journalistisena tekona.
Visuaaliseen ja hauskaan muotoon pakattu tieto on monelle helpompaa omaksua, kuin ylhäältä päin tulevat, kasvottomien asiantuntijoiden antamat ravitsemusohjeet, Kinnunen sanoo.
– Instagramissa tieto saavuttaa sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten ehkä törmäisi siihen.
Kinnunen on yksi Vuoden ravitsemustekona palkitun Tiedenaiset-yhteisön perustajajäsenistä. Tiedenaisilla on tällä hetkellä Instagramissa 39 400 seuraajaa. Se on vajaa pari tuhatta seuraajaa enemmän kuin esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Omalle Instagram-sivulleen Kinnunen tekee julkaisusarjaa liian demonisoiduista ruoista. Läpi on tähän mennessä käyty muun muassa leipä, peruna ja banaani – ihan tavallisia ruokia, joita kohtaan ihmisillä on syystä tai toisesta ennakkoluuloja.
Monen ruokaennakkoluulon taustalla on trendidieetti
Kinnunen pitää huolestuttavana sitä, että ruokia kategorisoidaan hyviin ja huonoihin.
– Mikään yksittäinen ruoka ei lihota, laihduta, sairastuta tai tervehdytä. Lehtikaali ei yksinään tee ihmeitä eikä karkki ole terveysriski, jos muuten syö monipuolisesti.
Ravintovalmentaja ja ravitsemustieteen maisteriopiskelija Iiris Juntusen mukaan ennakkoluulot ruoka-aineita kohtaan saavat usein alkunsa erilaisista trendidieeteistä. Hän nostaa esille gluteenittoman ruokavalion: se, että gluteeni on vahingollista keliaakikon suolistolle, ei tarkoita, että se olisi vahingollista kaikille. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.
Tavallisen kuluttajan voi olla vaikeaa erottaa, onko vastaan tuleva ravitsemustieto luotettavaa. Juntusen mukaan hyvä nyrkkisääntö on, että jos jonkin asian todenperäisyys mietityttää, kannattaa aina kysyä julkaisijalta lähteitä. Nekään eivät tosin aina takaa tiedon luotettavuutta. Tutkimustietoa ja tilastoja voidaan käyttää väärin ja tutkimustiedon joukosta valikoida osia allekirjoittamatta kuitenkaan koko totuutta.
Myös julkaisijan lähtökohtia on hyvä miettiä: myykö hän esimerkiksi jotain tuotetta tai palvelua, vai onko kyseessä korkeakoulutettu alan asiantuntija? Usein hurjimpiin huuhaaväitteisiin liittyy kaupallisuus, eli niiden avulla yritetään myydä jotain. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta.
Artikkeliin on myös haastateltu elintarviketieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Essi Skaffaria.
Lue myös: Suomalaisia ei kiinnosta raaka-aineiden alkuperä ravintoloissa
Lue myös: Suomalainen kuluttaa lihaa 81 kiloa vuodessa. Lihankulutus on kolminkertaistunut 50-luvulta lähtien, mutta miten se näkyy lautasillamme?