Kaupunkiluonto sitoi seitsemän prosenttia Helsingin liikenteen ja energiatuotannon päästöistä vuosina 2015–2019. Rakennetut viheralueet, kuten puistot, kattavat lähes puolet kaupungin hiilensidonnasta.
Asia käy ilmi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkimuksesta, joka julkaistiin tammikuussa 2024. Tutkimus on osa Co-Carbon-hanketta. Hankkeessa tutkitaan kaupunkiluonnon hiilenkiertoa ja kehitetään ilmastolle hyödyllisiä käytäntöjä kaupunkisuunnitteluun.
Yksi hankkeen tutkijoista on Liisa Kulmala. Hänen mukaansa metsät ovat parhaita hiilinieluja, mutta puistojen ja pihojen merkitys hiilijalanjäljen pienentämisessä on yllättävän suuri.
– Olemassa olevan kasvillisuuden ja maaperän säilyttäminen on paras keino ylläpitää hiilinieluja, Kulmala sanoo.
Vanhaksi kasvava puu on hyvä hiilinielu
Kasvaessaan kasvit sitovat itseensä hiilidioksidia, josta osa varastoituu maaperään. Kulmala kertoo, että pääkaupunkiseudun puistojen maaperässä on seitsemän kertaa enemmän hiiltä kuin kasvillisuudessa.
Siksi esimerkiksi uudet katuistutukset aluksi lisäävät ilmastopäästöjä. Maahan varastoitunut hiili vapautuu lämmittämään ilmakehää, eikä nuori kasvillisuus pysty sitomaan sitä riittävästi.
Viheralueiden suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää taata kasvillisuudelle mahdollisimman pitkä elinkaari. Esimerkiksi pitkäikäinen puu ehtii sitoa istutuspaikaltaan vapautuneet kasvihuonekaasut ja muuttua ajan saatossa hiilinieluksi.
Näin kaupunkilainen voi vaikuttaa ilmastoon omalla pihallaan:
- Vältä kaupasta ostettavien multapussien käyttämistä pihan istutuksissa. Kaupallinen kasvumateriaali on usein turveperäistä, eli multaa varten on hävitetty suoalueita.
- Panosta kompostointiin. Kun kasvijäte hyödynnetään kompostoinnissa, saadaan aikaan pihan sisäistä hiilenkiertoa ja kasvualusta uudelle kasvillisuudelle.
- Muuta pihan nurmikko niityksi. Niitty kestää kuivuutta nurmikkoa paremmin ja tarjoaa samalla elinympäristön tärkeille pölyttäjille.
Lähteet: Liisa Kulmala, Co-Carbon