Luokanopettajat kokevat, etteivät he saa riittävästi laulunopetusta luokanopettajankoulutuksessa, selviää Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatuksen tutkijan Henna Suomen väitöskirjasta.

Selvisi, että noin 54 prosenttia tutkimukseen osallistuneista luokanopettajakoulutuksen opiskelijoista koki äänenhuollon- ja laulutekniikan opetuksen olevan vähäistä tai ettei sitä ollut ollenkaan. Tutkimukseen osallistui 392 opiskelijaa.

Luokanopettajan puutteelliset laulun- ja äänenhuollonopetuksen taidot näkyvät lopulta oppilaissa. Suomalaisten aivotutkimusten mukaan laulun vähäisyys kouluissa voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen keskittymiskykyyn ja kielelliseen kehitykseen.

– Seurauksia on jo kuultavissa. Nuorten puhetekniikka on hakusessa, sanoo musiikinopettaja Sanna Kartiovaara Kolarin peruskoulusta.

Luokan- ja musiikinopettajien taidot eivät ole yhtäläiset, mutta vaatimukset ovat kaikille samat

Luokanopettajan eli kasvatustieteen maisterin tutkintoon kuuluu kolmesta viiteen opintopistettä siis noin 60–80 tuntia yleistä musiikinopetusta viiden vuoden aikana. Kasvatustieteen maisterin tutkinto on kokonaisuudessaan 300 opintopisteen laajuinen.

Laulunopetuksen huippuvuonna 1985 laulua opetettiin vielä 164 tuntia.

Laulua ja yleisemmin musiikkia peruskoulun vuosiluokilla 1–6 opettaa luokanopettaja tai erillisen musiikinopettajan koulutuksen saanut opettaja. Päätös siitä, kuka opettaa, riippuu koulusta ja sen taloudellisista resursseista. Suuri osa musiikkia opettavista on juuri luokanopettajia.

– Aivan lähiaikoina kuulin, että eräässä koulussa luokanopettajat arpoivat enttententten-lorulla, kuka opettaisi musiikkia, kun kukaan ei sitä oikein osannut, kertoo Kartiovaara.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa asetetut tavoitteet musiikin- ja laulunopetukselle ovat kuitenkin kaikille opettajille samat.

Opetushallituksen vuonna 2011 tekemässä koulutuksen seurantaraportissa todetaan peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten musiikillisen osaamisen olleen välttävää tai kohtalaista.

Enemmistöllä yhdeksäsluokkalaisista oli aukkoja musiikinperusteissa, erityisesti laulussa.

– Peruskoulun musiikkikasvatuksella on erittäin merkittävä rooli suomalaisessa musiikkikulttuurissa. Se on monelle lapselle ensimmäinen sekä ainoa tavoitteellista musiikkikasvatusta antava taho, Suomi sanoo.

Myös laulupedagogi Hannele Valtasaari tuo esiin musiikkikasvatuksen jatkumon.

– Kun vertaa tilannetta naapurimme Viroon, siellä jo jokaisessa päiväkodissa on koulutettu musiikinopettaja. Suomessa näin ei ole.

Taustalla vaikuttavat asenteelliset ja taloudelliset syyt

Vielä 1960-luvulle asti laulutaitoa pidettiin osana yleissivistystä. Se oli myös osa arkea: laulettiin suruun ja onneen.

Hannele Valtasaaren mukaan eräs merkittävimmistä syistä lauluopetuksen heikentymiselle on peruskoulu-uudistus 1970-luvulla.

Uudistuksessa kansakoulut muutettiin peruskouluiksi ja opettajankoulutus siirrettiin opetusseminaareista yliopistojen vastuulle.

– Korkeakoulutuksella on myös kääntöpuolensa. Yliopistoissa painotetaan pitkälti kognitiivista eli tiedollista oppimista, jolloin esimerkiksi taideaineiden painoarvo jää vähäisemmälle. Se heijastuu myös peruskoulujen sisältöön, Valtasaari sanoo.

Taloudellinen taantuma 1990–luvulla saneli viimeistään valtion rahojen sijoituskohteita. Musiikinopetusta vähennettiin.

Myös asenteet ovat muuttuneet. Suomi ja Valtasaari sanovat, että soitonopetuksen osuutta musiikintunneilla painotetaan yhä enemmän laulun sijaan.

Joulukuussa Helsingin yliopiston kasvatustieteen päivillä keskustellaan laulunopetuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista.