Yh­den­ver­tai­suus ei to­teu­du Länsi-Van­taal­la, ker­too vara-alue­val­tuu­tet­tu Elina Ny­ky­ri (vas.).

– Esi­tin bud­jet­tiin, että voi­sim­me pal­ka­ta es­teet­tö­myys­koor­di­naat­to­rin. Se ei tosin men­nyt läpi, ker­too Ny­ky­ri, joka liik­kuu säh­kö­mo­pol­la.

Hän ker­too vä­lil­lä jou­tu­neen­sa odot­ta­maan uutta bus­sia, sillä säh­kö­mo­pol­le ei ole tilaa.

– Liik­ku­mi­nen on epä­var­maa. Run­ko­lin­jan bus­seis­sa on vain kaksi paik­kaa pyö­rä­tuo­leil­le tai muita vas­taa­via apu­vä­li­nei­tä käyt­tä­vil­le. Nekin ovat yh­teis­käy­tös­sä las­ten­vau­nuil­le.

Myös ra­ken­nuk­siin pää­se­mi­nen on ollut vai­ke­aa. Myyr­mäen ur­hei­lu­ta­los­sa on pe­rä­ti neljä ovea, ennen kuin ui­maan pää­see.

Kaup­pa­kes­kus Iso­myy­rin hissi taas on to­del­la pieni. Ny­ky­ri ker­too pää­se­vän­sä sinne juuri ja juuri si­säl­le säh­kö­mo­pon­sa kans­sa.

Mar­tin­laak­son asu­mi­syk­si­kös­sä työs­ken­te­le­vä Venla Ki­vio­ja yhtyy Ny­ky­rin aja­tuk­siin. Hän ker­too, että jo pääsy ulos on tal­vel­la suuri haas­te.

– Vä­lil­lä asuk­kai­den kans­sa ei edes pääse ulos lä­hiym­pä­ris­töön, jos lu­mi­töi­tä ei ole tehty.

Li­säk­si siir­ty­mi­sis­sä on ollut suu­ria on­gel­mia. Vaik­ka tak­se­ja ti­lat­tai­siin ret­keä var­ten, eivät ne lumen takia pääse pai­kal­le. Jul­ki­ses­ta lii­ken­tees­tä ei ole myös­kään apua.

– Bus­si­py­säk­ke­jä ei ole au­rat­tu tai ne ovat jäi­sen mäen pääl­lä. Siinä on sit­ten mu­ka­vaa yrit­tää saada kah­den hoi­ta­jan voi­min yhtä asu­kas­ta py­sä­kil­le, Ki­vio­ja päi­vit­te­lee.

Jäi­set ylä­mäet tuot­ta­vat vai­keuk­sia pyö­rä­tuo­lil­la liik­ku­vil­le.

Enem­män sa­no­ja ja te­ko­ja tar­vi­taan

Ny­ky­ril­lä ja Ki­vio­jal­la on samat aja­tuk­set es­teet­tö­myy­den pa­ran­ta­mi­ses­ta: siitä pi­täi­si puhua enem­män.

– Päät­tä­jät tie­tä­vät asioi­den vai­keu­des­ta, kun he me­ne­vät itse tu­tus­tu­maan nii­hin lii­kun­ta­ra­joit­tei­sen nä­kö­kul­mas­ta. Hei­dän pi­täi­si kysyä pyö­rä­tuo­lil­la liik­ku­vil­ta kun­ta­lai­sil­ta mie­li­pi­det­tä es­teet­tö­myy­des­tä, Ki­vio­ja ko­ros­taa.

Hän muis­tut­taa, että kai­kil­la on oi­keus pääs­tä sa­moi­hin paik­koi­hin. Ki­vio­ja oli yrit­tä­nyt pääs­tä ra­vin­to­laan lii­kun­ta­ra­joit­tei­sen hoi­det­ta­van kans­sa, mutta ra­vin­to­la­reis­su päät­tyi kor­ke­aan ramp­piin.

– Vaik­ka vii­den ra­vin­to­lan si­sään­pää­syt oli­si­vat täy­sin es­teet­tö­miä, ja vaih­toeh­to­ja alun perin olisi kym­me­nen, niin onhan se epä­rei­lua. Ei sitä voi kut­sua yh­den­ver­tai­suu­dek­si, hän tii­vis­tää.

Hän toi­voo myös, että es­teet­tö­myy­des­tä pu­hu­mi­nen jat­kui­si edel­leen, ja että ih­mi­set kat­soi­si­vat asioi­ta lii­kun­ta­ra­joit­teis­ten nä­kö­kul­mas­ta.