World Gymnaestrada kerää kymmeniätuhansia harrastajia joka neljäs vuosi, mutta Suomen valtamediassa se jää lähes huomaamatta. Tapahtumaan osallistuu monia urheilijoita Suomesta. Ensi vuonna tapahtuma järjestetään Lissabonissa.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan tapahtumassa esitetään suuria näytöksiä. Gymnaestradassa ei jaeta mitaleja eikä kruunata mestareita.

Harrastajien mielestä tapahtuma ansaitsisi näkyä nykyistä enemmän mediassa. Näin kertoo voimistelijat Aino Laitinen ja Marja Keski-Luopa. Uutiskynnykseen vaikuttaa kuitenkin moni muu asia kuin tapahtuman koko.

Harrastajan kokemus jää varjoon

Kun Laitinen osallistui Helsingin vuoden 2015 Gymnaestradaan, tunnelma oli hänen mukaansa ”valtava ja ainutlaatuinen”.

Kaupunki täyttyi voimistelijoista ympäri maailmaa, ja tapahtuma oli osallistujamäärältään yksi Suomen historian suurimmista urheilutapahtumista. Mediassa tapahtuma näkyi hänen mukaansa vain vähän.

– Eihän meitä juuri missään näkynyt. Tuntui, ettei ketään kiinnosta, ellei itse harrasta lajia, Laitinen sanoo.

Keski-Luopa on yksi niistä harrastajista, joille Gymnaestrada on muodostunut vuosien mittaiseksi perinteeksi. Hänen Gymnaestrada-matkansa alkoi jo vuonna 2006.

– Siihen nähden, kuinka valtavan määrän harrastajia se kerää, näkyvyys on vähäistä, hän sanoo.

World Gymnaestradoissa on tapana vaihtaa tapahtumavarusteita eri maiden voimistelijoiden kesken. Kuvassa Keski-Luopa on juuri vaihtanut paidan sveitsiläisen voimistelijan kanssa vuoden 2023 Gymnaestradassa Amsterdamissa. Kuva: Marja Keski-Luopa

Sekä Laitiselle että Keski-Luovalle Gymnaestradan merkitys on tapahtuman yhteisöllisyys.

– Siellä ei tarvitse panikoida, miten pärjää. Kaikki ovat samalla viivalla. Se on voimisteluperhe, kommentoi Laitinen.

Valmistautuminen näkyy Keski-Luovan arjessa jo nyt. Liikuntaseura Vihti-Gymin ryhmä harjoittelee kerran viikossa kenttäohjelmaa. Huhtikuussa edessä on yhteisharjoitus Vantaan Myyrmäessä, jossa satojen voimistelijoiden muodostelmat sovitetaan yhteen.

Keski-Luovan mukaan Gymnaestradan merkitys on ennen kaikkea yhteisöllinen. Se kokoaa yhteen eri-ikäiset voimistelijat, ja kenttäohjelmista löytyy rooleja niin nuoremmille kuin varttuneemmillekin osallistujille.
Kuva: Marja Keski-Luopa

Uutiskynnykseen ei vaikuta vain tapahtuman koko

Yksittäisen aiheen uutisarvo ei perustu yhteen tekijään, kommentoi Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien yhteisen urheilutoimituksen päällikkö Vesa Rantanen. Hänen mukaansa uutisen pitää olla uusi tai yllättävä, merkityksellinen ja kiinnostava sekä koskettaa riittävän suurta joukkoa ihmisiä.

– Urheilujournalismin pitkä traditio on luonut kulttuurin, jossa kilpailullinen painoarvo on merkittävä uutiskriteeri, hän toteaa.

Rantasen mukaan urheilujournalismissa otetaan huomioon nykyään myös yhteiskunnallisesti merkittävät aiheet, kuten lasten ja nuorten liikunta-asiat, liikuntapolitiikka ja urheilurahoitus.

Kilpailun puuttuminen heikentää tapahtuman uutisarvoa ja vaikuttaa siihen, miten se sijoittuu uutisvirrassa olympiamitalien ja ammattilaissarjojen rinnalla.

Urheilun ja median suhdetta kuvaa symbioosiksi digitaalisen kulttuurin tutkija Veera Ehrlén.

– Urheilu tarjoaa medialle sisältöä, media tarjoaa näkyvyyttä urheilulle. Näkyvyys taas tuo sponsorituloja. Kaiken keskellä ovat yleisöt, jotka ruokkivat tätä suhdetta.

Ehrlénin mukaan lajin naisvaltaisuus voi vaikuttaa näkyvyyteen.

– Se, koetaanko laji ”sopivaksi” tietyille sukupuolille, vaikuttaa medianäkyvyyteen. Naisten joukkuepalloilulajit saavat yhä moninkertaisesti vähemmän näkyvyyttä kuin miesten, Ehrlén sanoo.