Metsähallitus on istuttanut Suomen ja Viron välissä sijaitsevalle Läntiselle Suomenlahdelle meriajokasta. Meriajokas on meren pohjassa kasvava putkilokasvi, joka muodostaa laajoja vedenalaisia niittyjä. Sitä istutetaan sukeltamalla ja upottamalla yksittäisiä versoja merenpohjaan.

Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista, sillä moni muu laji on siitä riippuvainen. Se tarjoaa suojaa ja ravintoa useille Itämeren eliölajeille.

Metsähallituksen erikoissuunnittelijan Aija Niemisen mukaan meriajokas on Itämeressä taantuva laji ja hyvin herkkä rehevöitymiselle.

– Sen lisäksi sitä uhkaa myös vesiliikenne, rannikon rakentaminen ja ruoppaukset.

Istutuksilla halutaan estää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä eli lisätä lajien määrää. Meriajokkaiden määrän vähenemisellä on suuria vaikutuksia moniin muihin eliöihin. Esimerkiksi kalanpoikaset etsivät turvaa meriajokasniityistä.

Metsähallitus aloitti istutuksen viime vuonna ja jatkoi sitä tämän vuoden aikana. Meriajokasversoja on istutettu yhteensä lähes tuhat kappaletta. Versot poimittiin hyvinvoivilta meriajokasniityiltä ja viime vuonna niitä istutettiin paikkoihin, joissa lajin elinolosuhteet ovat hyvät, mutta meriajokasta esiintyy vähemmän.

Ensimmäisten seurantojen perusteella istutukset olivat säilyneet, ja joissain kohdissa kasvuston määrä oli kasvanut.

Hyvien tulosten ansiosta istutuksia laajennettiin sellaisille alueille, joissa historiallisten esiintymien perusteella meriajokasta on esiintynyt aikaisemmin.

Niemisen mukaan vastaavanlaisia istutuksia ei Suomessa ole aikaisemmin tehty.

– Projektin avulla halusimme testata, onko mahdollista palauttaa meriajokas alueille, joissa sitä on aikaisemmin ollut.

Merenalaisen luonnon seuraaminen on tärkeää monimuotoisuuden toteutumiseksi

Metsähallitus on mukana Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa VELMU:ssa. Ohjelman perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, missä Suomen merialueen vedenalaiset harvinaiset ja ekologisesti tärkeät lajit sijaitsevat.

– Kyse on kartoituksesta, jonka avulla näemme konkreettisesti, missä tietyt lajit viihtyvät. Tätä tietoa hyödynnetään meren suojelun ja kestävän käytön suunnittelussa, kertoo VELMU-ohjelman koordinaattori Markku Viitasalo.

Merialueiden luonnon pitkäaikainen seuraaminen on tärkeää, jotta mahdollisiin muutoksiin voidaan reagoida ajoissa.

– Merentilan seuranta perustuu tällä hetkellä lähinnä avomeren tilan seurantaan: onko sinileväkukintoja, onko syvillä ja pehmeillä pohjilla hapettomuutta ja miten kalakannoilla menee. Sen sijaan matalien merialueiden seuranta on vielä alussa, vaikka näillä alueilla meren monimuotoisuus on suurimmillaan.

Luvassa näkinpartaislevien istutusta

Metsähallitus ei tällä hetkellä aio istuttaa lisää meriajokkaita. Tarkoituksena on seurata kasvustoja seuraavan kerran ensi toukokuussa ja jatkossa vähintään kahdesti vuodessa.

Seuraamisen lisäksi myös muita istutuksia on suunniteltu, mutta niistä ei ole vielä varmuutta. Yksi potentiaalinen vaihtoehto on kuitenkin näkinpartaislevien istutus. Niitä esiintyy erityisesti sisäsaariston lahdelmissa ja laguuneissa.

– Näkinpartaislevien muodostamat pohjat ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Esimerkiksi monet kalat käyttävät niitä kutualueinaan, Nieminen kertoo.

Istutusten lisäksi Metsähallitus etsii tietoa muun muassa lajeista ja luontotyypeistä. Se myös suunnittelee luontoalueiden hoitoa ja käyttöä. Kansallispuistojen ja suojelualueiden oikeanlaisella hoidolla varmistetaan, että alueet säilyvät hyväkuntoisina jatkossakin.