Teatteri Hevosenkenkä on toiminut Espoossa vuodesta 1975 lähtien. Nukketeatterin historian ensimmäinen näytelmä Karhu jota ei ollutkaan käsitteli ihmisen identiteettiä. Uudistettu versio käsittelee ihmisen identiteetin lisäksi metsän identiteettiä.

Alkuperäisen näytelmän teemana oli identiteettikysymys. Metsällä oli yksinkertaisen lavastuksen vuoksi hyvin pieni rooli. Luonnon kunnioittamista pidettiin itsestäänselvyytenä.  

– Ihmisen ja metsän identiteetti ovat voimakkaita teemoja, jotka vetoavat lapsiin ja aikuisiin, toteaa Teatteri Hevosenkengän teatterinjohtaja Kirsi Siren. Hän on myös  ohjannut ja käsikirjoittanut näytelmän alkuperäisen ja uudistetun version.  

Näytelmässä päähenkilö väittää olevansa karhu, vaikka tämän uskotaan olevan vain turkkia kantava tehtaantyöntekijä. Metsän kerrotaan korjaavan itseään, mitä näytelmä havainnollistaa  metsän kaatamisella ja uudelleenrakentamisella.  

– Olemme huomanneet, että sama ajatusmaailma ja filosofia uppoaa lapsiin samoin kuin 50 vuotta sitten, sanoo Siren. 

Siren kertoo päivittäneensä esitystä muun muassa laulujen ja musiikin avulla. Näytelmän idea ja henkilöt ovat pysyneet ennallaan. Korona-aikaan teatteri tuotti näytelmästä kuunnelman, jonka kertojana toimi Martti Suosalo. Kuunnelman myötä kertoja tuli osaksi näytelmän esitystä.  

Sirenin mukaan nukketeatterinäytelmissä puoleensavetävää on se, että nukke voi esittää ihmisen yleispäteviä piirteitä ja fantasiaa toisella tavalla kuin näyttelijä. Näytelmät on tehty sydämellä ja suurella lämmöllä ihmisille. Niissä on syvällinen sanoma, iloa, huumoria ja kauneutta. 

– Esityksissä on hieno filosofia takana, mutta lasten täytyy saada nauraa, Siren toteaa. 

Juttua muutettu 4.4.2025 klo 12:30. Korjattu virhe ingressissä sekä täsmennetty toisen sitaatin lausujaa. Teatteri tuo historiansa ensimmäisen esityksen uudistettuna takaisin näyttämölle, ei juhlanäytelmä.