Lähetystyö on monille Jehovan todistajille elämäntapa. Mikäli aiheesta tulee puhetta, ollaan valmiina kertomaan siitä, mihin itse uskoo. On sitten työpaikalla, koulussa tai kenttätyössä.

Jehovan todistajien kotimaan lähetystyö on muuttunut viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana.

– Monet ovat hyvin kiireisiä ja usein he eivät ole kotona silloin, kun käymme heidän ovillaan. Entistä enemmän ihmiset myös linnoittautuvat lukkojen ja koodien taakse, sanoo tiedottaja Jukka Palonen Jehovan todistajien Suomen haaratoimistosta.

Uusina työmuotoina on otettu mukaan puhelintyö ja toiminnan esittely julkisilla paikoilla.

Aina oven taakse tulemisesta ei pidetä

– Välillä on käynyt niin, että olen herättänyt jonkun, kertoo kenttätyötä tekevä Vilna Alanko.

Yleensä ihmiset ovat kuitenkin kohteliaita ja ymmärtävät, ettei ovelle tulija voi tietää, jos toisella on jotain tärkeää kesken.

Alangolle haasteellista on se, että hän on ujo. Ei tunnu luonnolliselta kertoa aiheesta, josta ihmiset eivät yleensä puhu. Uskonto voi olla suomalaisille tabu.

Haastavaa on myös kiire.

– Joskus löytää jonkun sellaisen, joka haluaisi jutella ja saatetaan sopiakin, että tullaan uudelleen käymään jonain tiettynä aikana, mutta sitten ei välttämättä tavoitakaan ihmistä.

Tällaiset asiat myös helposti unohtuvat joiltakin.

– Ständillä seisominen julkisella paikalla on kiva työmuoto, kun ihmiset saavat itse valita, tulevatko juttelemaan vai ei, Alanko sanoo.

Julkisissa paikoissa on kuitenkin myös huonot puolensa. Alanko on ollut muun muassa Tikkurilan keskustassa työskentelemässä. Välillä joku ohikulkija on ollut humalassa tai on tullut muuta häiriötä. Silloin lähetystyötä tekevän on mietittävä omaa turvallisuuttaan ja joskus jopa lähdettävä pois.

– Yleensä meillä on ollut joku mies mukana, ja se vähän rauhoittaa vuoroja. Voihan sitäkin tapahtua, että joku jää siihen heittelemään asiattomia kommentteja.

Myös ovelta ovelle työssä on omia riskejään. Joskus ihmiset pyytävät sisään asuntoonsa eikä kaikkien motiiveista voi olla täysin varma.

– Vaikka meitä on siinä yleensä kaksi, niin ollaan välillä sanottu, että ei me nyt tulla.

Näitä tilanteita ei kuitenkaan Alangon mukaan tule usein. Erityisesti kerrostaloalueella ihmisillä on iso kynnys pyytää ketään sisään. Oma koti on hyvin henkilökohtainen.

Vilna Alanko on tehnyt kenttätyötä teini-ikäisestä lähtien.

Jehovan todistajat soittavat puhelinluettelosta löytyviin numeroihin

Alangolle puhelintyö on mieluisaa. Silloin saa valmistautua tilanteeseen paremmin.

– Esittelen itseni ja kerron, että teen Raamattuun liittyvää vapaaehtoistyötä. Yleensä ihmiset silloin valitsevat, haluavatko kuunnella vaiko eivät.

Alangolla on pitkäaikaisiakin tuttavuuksia puhelintyössä.

– Yhden kanssa ollaan reilu kolme vuotta soiteltu, eikä olla vieläkään tavattu, mutta hän tykkää jutella. Aina välillä soittelen hänelle, ja sitten jos on hyvä hetki jutella, niin puhumme jostain raamatullisesta aiheesta. Yleensä jää auki joku kysymys seuraavalle kerralle, Alanko kertoo.

– Opimme toisiltamme mielenkiintoisia näkökulmia.

Maahanmuutto on vaikuttanut kotimaan lähetystyöhön. Nykyisin pääkaupunkiseudulla Jehovan todistajat toimivat 15:n eri kieliryhmän parissa.

Alanko työskentelee kääntäjänä Suomen haaratoimistossa. Jehovan todistajien omaa materiaalia käännetään englannista kohdemaan kielelle. Käännöstyötä tehdään tekstijulkaisujen lisäksi muun muassa videoiden tekstitystä ja dubbaamista varten.

Jehovan todistajilla on materiaalia myös viittomakielellä, esimerkiksi videoita. Käännöstyö on tärkeää, jotta jokainen voisi tutustua materiaaleihin omalla äidinkielellään.

Maahanmuutto on ollut konkreettinen muutos viimeisimpien vuosien aikana ja kielikysymys on tullut ajankohtaiseksi.

– Pitää varautua siihen, että vastaan saattaa tulla minkäkielinen tahansa.

Seurakunnilla on myös omat maantieteelliset alueet, ja työtä tehdään vain omalla alueella.

Käännöstyötä tehdään kolmen hengen tiimeissä.

Jehovan todistajien lähetystyö on järjestäytynyttä

Jehovan todistajien lähetystyö on monille tuttua, sillä se on niin sanottua ovelta ovelle-työtä. Kotimaassa törmää harvoin muihin lähetystyötä tekeviin yhteisöihin.

– Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat eivät ole kovin aktiivisia kotimaisessa lähetystyössä eli evankelioimisessa. Luterilaisessa kirkossa kotimainen työ on usein seurakuntalaisista itse lähtöisin, eikä mitenkään organisoitua, kertoo Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL) kotimaisen työn johtaja Jukka Repo.

Jehovan todistajilla taas on järjestäytynyttä valmennusta lähetystyöhön. Jotkut Jehovan todistajat käyvät kursseja kotimaassa tai ulkomailla. Myös viikoittaisissa kokouksissa saadaan vinkkejä siitä, miten toimia työssä ja miten kannattaa lähestyä ihmisiä. Siksi Jehovan todistajia näkee ”kenttätyössä” useammin.

Seurakunnilla on myös omat maantieteelliset alueet, ja työtä tehdään vain omalla alueella.