Opettajan oma kiinnostus vaikuttaa merkittävästi siihen, miten alakoulun luontokasvatus toteutuu, Kertoo Mari Orell. Hän on Tampereen yliopiston normaalikoulun 2-luokan luokanopettaja.

Ensimmäisen ja toisen luokan ympäristöopin opetussuunnitelmassa kirjoitetaan, että “havainnointia ja luonnossa tutkimisen ja toimimisen taitoja harjoitellaan koulun lähellä erilaisissa luonnonympäristöissä”.

Orell kuitenkin huomauttaa, että on opettajan vastuulla, kuinka usein he käyvät oppilaiden kanssa tutustumassa metsässä. Käyntimäärään vaikuttaa esimerkiksi koulun sijainti. Kaupunkikouluissa metsissä käymiseen menee enemmän aikaa ja vaivaa. Koulu, jossa Orell opettaa sijaitsee Tampereen keskustan läheisyydessä. Hän kertoo käyvänsä metsässä luokkansa kanssa noin kahden kuukauden välein.

— Haluan, että oppilaat saisivat pysähtyä ihmettelemään niitä ilmiöitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Autan lapsia löytämään samalla oman luontosuhteensa.

Orellin mukaan metsällä on rauhoittava vaikutus lapsiin. Kuva on Microsoft 365 kuvapankkikuva

Suomen metsäyhdistyksen johtava asiantuntija Sirpa Kärkkäinen toivoo, että metsässä käyminen olisi säännöllisempää perusopetuksessa. Hän kuitenkin ymmärtää siihen liittyvät haasteet.

—  Opettajat saattavat olla epävarmoja omasta lajituntemuksestaan. Pelkona voi myös olla, että retkillä sattuu oppilaille jotain. Nämä ovat sellaisia esteitä, joita tulisi korjata.

Lisäksi kaikilla kouluilla ei ole samanlaisia resursseja metsässä vierailuun. Usein retkeä varten tarvitaan rahallisesti avustetut bussikyydit. Tällaisia on mahdollista hakea. Orell kertoo saaneensa avustuksen luokalleen Suomen partiolaisilta.

Kuitenkaan opettajiksi opiskelevat eivät saa tarpeeksi koulutusta luontoaiheesta

Kärkkäinen ja Orell tunnistavat luontokasvatuksen painotuksen puutteen luokanopettajaopinnoissa.

—  Itse asiassa kun mietin, käsittelimme aihetta todella vähän opinnoissa. Olen jälkeenpäin lisäkouluttautunut ja saanut niistä hyviä materiaaleja opetuksen tueksi, Orell sanoo.

Kärkkäinen opettaa Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoille pakollista kahden päivän maastokurssia. Hän huomauttaa, että hänellekin on varattu vain 40 minuuttia aikaa opettaa ‘’kaikki metsästä’’.

Opettajaopiskelijoiden puutteellinen luonto-opetus ei ole tasapainossa sen kanssa, kuinka suuri rooli opettajalla on siinä työelämässä. Kärkkäinen ja Orell näkevät tarvetta muutokselle.