Taiteen osallistavuus Suomessa alkoi yleistyä 2000-luvun alussa. Ensimmäinen osallistava taideteos Minna Heikinahon Ilmainen aamiainen nähtiin Suomessa vuonna 1994.

Aalto-yliopiston taidehistorian dosentti Riikka Haapalaisen mukaan osallistava taide on yleistynyt, koska katsojakin voi halutessaan olla aktiivinen taiteentekijä. Osallistava taide ikään kuin demokratisoi taidetta.

– Osallistavat taideteokset luovat tilanteita, joissa ihmiset pääsevät kokeilemaan yhdessä olemista. Parhaimmillaan osallistava taide auttaa ymmärtämään itseä ja muita.

Erittäin suosittu Leandro Erlichin installaatioiden illuusioilla leikittelevä näyttely Amos Rex -museossa on kerännyt jo 133 000 kävijää, ja näyttely jatkuu vielä kolme kuukautta. Amos Rexissä käy vuosittain noin 250 000 kävijää. Myös HAM Helsingin ja Ateneumin taidemuseoissa osallistavat näyttelyt ja tapahtumat keräävät runsaasti kaikenikäistä yleisöä.

Amos Rexin apulaisjohtajan, kävijäkokemuksen asiantuntijan Maria Saarikosken mukaan osallistavat teokset keräävät museossa eniten katsojia.

– Ihmisillä on halu itse osallistua ja kokea taidetta kehollisesti ja kokonaisvaltaisesti, Saarikoski sanoo.

Hänen mielestään osallistavissa teoksissa on aina kyse kokonaisuudesta. Esimerkiksi Ryoji Ikedan näyttelyssä vuonna 2023 luotiin täysin omanlainen maailma äänillä, valoilla ja videoteoksilla.
Parikymmentä vuotta sitten osallistava taide oli uutta Suomessa. Silloin teoksissa oli usein jokin kriittinen kannanotto. Nyt kritiikki on arkipäiväistynyt.