Puoli vuosisataa Abbey Roadia

The Beatlesin suosittu rock-levy myy ja soi maailmalla yhä vuosikymmeniä myöhemmin

The Beatlesin Abbey Road -albumin alkuperäisestä julkaisusta tulee 26. syyskuuta kuluneeksi 50 vuotta. Päivää myöhemmin levystä julkaistaan uudelleen miksattu ja lisämateriaalilla kyllästetty versio vuosipäivän kunniaksi. Tuottaja Giles Martinin ja levyteknikko Sam Okellin miksaamasta albumista on julkaistu jo kaksi maistiaista: George Harrisonin kirjoittama Something ja Paul McCartneyn kirjoittama Oh! Darling.

Abbey Road kipusi Ison-Britannian levymyyntitilaston kärkeen 17 viikoksi ilmestyttyään vuonna 1969. Albumin kannesta tuli yksi tunnetuimmista LP-äänitteiden kansikuvista koko historiassa.

Jyväskylän yliopiston lehtori ja muusikko Jouni Koskimäki pitää yhtyeen jättämää kulttuurista perintöä yhä merkittävänä. Hän viittaa esimerkiksi maailmalla järjestettäviin erilaisiin Beatles-festivaaleihin, joista tunnetuin on Liverpoolin BeatleWeek.

27. syyskuuta Yhdysvalloissa järjestetään kolmipäiväinen konferenssi, jonka teemana on Abbey Road. Rochesterin yliopistossa pidettävään tilaisuuteen kokoontuvat noin kolmesataa alan johtavaa tutkijaa. Beatles-aiheisia kirjoja löytyy maailmasta yli kolme ja puolituhatta.

Tunnettu suojatie

Kuvassa John Lennon, Ringo Starr, McCartney ja Harrison ylittävät suojatietä Abbey Road Studios -äänitysstudion lähistöllä. Koskimäki pitää kantta ikonisena. Hän tutki väitöskirjassaan The Beatlesin kappaleista tehtyjä nuotinnoksia.

– Koskaan aikaisemmin ei ole tiettävästi myyty levyä, jonka kannessa ei ole yhtyeen tai albumin nimeä. Beatlesin hahmot olivat niin kuuluisia, että kuva heistä riitti.

Sekä fanit että muut artistit ympäri maailmaa ovat luoneet lukuisia kopioita valokuvaaja Iain Mcmillanin vuoden 1969 loppukesästä otetusta kuvasta.

– Joukossa on jopa levy, jolla munkit laulavat yli tuhat vuotta vanhaa gregoriaanista musiikkia, Koskimäki kertoo.

Kansikuva myös lietsoi salaliittoteoriaa, jonka mukaan McCartney olisi kuollut autokolarissa kolme vuotta aiemmin ja korvattu Abbey Roadin kannessa kaksoisolennolla.

Kulttuurihistorian tutkija Janne Mäkelä pitää Abbey Roadia yhtyeen visuaalisimpana albumina. Myös hän on tehnyt Beatles-aiheisen väitöskirjan, keskittyen Lennonin rock-tähteyteen.

– Jos ei muista levyn kappaleita, niin ainakin kansikuvan tunnistaa.

Aikakauden loppu

Abbey Road jäi yhtyeen viimeiseksi äänittämäksi levyksi, vaikka aikaisemmin hylätty Let It Be päätettiin vielä julkaista jälkikäteen vuotta myöhemmin. Levyä äänittäessä nelikon välit olivat ehtineet rakoilla jo parin vuoden ajan. Varsinkaan edellisen levyn äänityssessiot eivät olleet sujuneet ongelmitta.

Bändi kokosi voimansa viimeiseen yhteisprojektiin vuonna 1969. Mäkelä sanoo yhtyeen jäsenten löytäneen jostain hetkeksi niin suuren yhteisymmärryksen, kuin sillä hetkellä oli mahdollista. Levyn lopetuskappaleen nimeksi valikoitui The End.

– Siinä oli varmaan se ajatus, että paketoidaan tämä homma niin nätisti kuin voidaan, Mäkelä arvelee.

Beatles-tutkija Mark Lewisohn väittää yleisestä käsityksestä poiketen nelikon pyrkineen vielä jatkamaan yhteistyötään. Hän kertoi 11. syyskuuta The Guardian -lehdessä hallussaan olevasta nauhasta, joka todistaisi Beatles-jäsenten suunnitelleen seuraavaa albumia. Nauhalla Lennon, McCartney ja Harrison keskustelevat uusista sävellyksistä muutama viikko Abbey Road -äänitysten päättymisen jälkeen.

Joutsenlaulua

Abbey Road sisältää jokaisen jäsenen itse kirjoittamia kappaleita. Something ja Here Comes The Sun ovat hiljaisemman Harrisonin käsialaa. Nämä ovat nykyään hänen tunnetuimpia Beatles-kappaleitaan.

Koskimäki kehuu levyn kristallinkirkasta saundia.

Because on stemmalaulun suurta juhlaa. Yksi parhaimmista, ellei paras, moniäänisistä lauluista koko heidän urallaan.

Mäkelän suosikiksi muodostuu albumin avausraita Come Together. Hän mainitsee siinä olevan jopa mystistä ”laid-back-svengiä”.

Kokonaisuutena levyssä keskitytään yksinkertaisempiin asioihin, Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ja White Albumina tunnetun The Beatles -levyjen kompleksisuuden jälkeen.

Albumilla on suhteellisen paljon puhelaulua. Mäkelän mukaan samaa tehdään edelleen, mutta puhelaulu on usein vaihdettu räppäämiseen.

Levyn julkaisun aikoihin Lennon ilmoitti bändikavereilleen jättävänsä yhtyeen. Julkisuuteen tieto bändin lopettamisesta levisi vasta seuraavan vuoden huhtikuussa, kun vuorostaan McCartney ilmoitti julkisesti lähtevänsä. Ero jätti albumiin Mäkelän mielestä jopa hieman haikean tunnelman.

– Olihan siinä sellaista joutsenlaulun meininkiä, hän toteaa.

Teksti ja kuva: Pinja Porvari