Suomalaisen Hoopin potkulautojen rungot valmistetaan yhdestä saumattomasta alumiinipalasta, joka mahdollistaa tehokkaan uusiokäytön. Rungosta noin 97 prosenttia voidaan kierrättää ja uusiokäyttää alumiinina.
– Koska rungossa ei ole hitsaussaumoja, se on niin kutsuttua puhdasta alumiinia, Hoopin asiakaskokemuksista vastaava sekä yksi perustajista Khalifa Laaksonen avaa.
Aluksi Hoopin lautojen valmistaja arvioi potkulautojen eliniäksi 10–12 kuukautta. Huoltamalla lautoja oikein niiden elinikää on Laaksosen mukaan onnistuttu pidentämään.
Tähän mennessä yrityksen laudoista alle yksi prosentti on tullut elinkaarensa päähän.
Ruotsalainen VOI suunnittelee ja tuottaa potkulautansa nykyään itse, ja niitä on Helsingin kaduilla noin tuhat kappaletta.
– Olemme alusta alkaen keränneet aktiivisesti laudoista dataa. Sen perusteella pystymme suunnittelemaan kestävämpiä ja helpommin huollettavia malleja, VOI:n Suomen operaatiojohtaja Max Thelen kertoo.
Potkulautoja joudutaan huoltamaan tiiviissä syklissä, sillä sellaisenaan ne eivät kestä kovinkaan kauan. Yleisimmät huoltotoimenpiteet ovat varsin pieniä: rikkoutunut soittokello, tukijalka tai hajonnut takalokasuoja.
Ilkivaltaa potkulaudat kokevat Thelenin mukaan varsin vähän. Joskus lautoja on selkeästi tiputeltu korkeista paikoista tai heitetty mereen, mutta ne ovat olleet yksittäistapauksia.
VOI lanseerasi tänä syksynä sähköpotkulautailijoille tarkoitetun liikennekoulun.
Akkuteollisuus ekologisuuden pullonkaulana
Vaikka sähköpotkulaudat ovat käytössä päästöttömiä, ne tarvitsevat kuitenkin virtansa akuista. Akkujen valmistamiseen tarvitaan useita eri mineraaleja ja metalleja: muun muassa litiumia, kobolttia ja nikkeliä.
– Pienempien kaivosten työntekijät kaivavat kobolttia jopa 30 metriä syvissä koloissa ilman turvavarusteita, kertoo Kongon kobolttikaivoksilla vieraillut Eettisen kaupan puolesta ry:n tutkija Anna Härri.
Suurempien teollisten kaivosten lisäksi noin 20 prosenttia kaivoksista on pienkaivoksia, joissa kobolttia kaivetaan usein epävirallisesti tai laittomasti. Työntekijöiden päiväpalkka on Härrin mukaan noin 1–2 dollaria, ja kaivoksilla näkee myös paljon lapsia.
Tällä hetkellä kaikesta maailman koboltista noin 60 prosenttia tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta.