On ku­lu­nut 27 vuot­ta siitä, kun jouk­ko nuo­ria koh­ta­si pa­him­mat pai­na­jai­sen­sa ja tu­ho­si Der­ryn kau­pun­kia ter­ro­ri­soi­neen Pen­nywi­se -klov­nin (Bill Skarsgård). Ai­kui­sik­si kas­va­neet ja omien elä­mien­sä myötä pois Der­rys­tä muut­ta­neet ys­tä­vyk­set viet­tä­vät ar­ke­aan kukin ta­val­laan, kun erää­nä il­ta­na pu­he­lin soi. Mike Han­lon (Isai­ah Mus­ta­fa) on jou­kos­ta ainoa ko­ti­kau­pun­kiin jää­nyt ja nyt hän on saa­nut vihiä siitä, että Pen­nywi­se on pa­lan­nut. Lähes kolme vuo­si­kym­men­tä ai­em­min tehty ve­ri­va­la vel­voit­taa ko­koon­tu­maan vielä ker­ran yh­teen ja tu­hoa­maan pa­ho­laisklov­nin ennen kuin on liian myö­häis­tä.

Ar­gen­tii­na­lai­sen Andrés Muschiet­tin (Mama, Se) oh­jaa­ma Se – Toi­nen luku on jatko-osa hyvin me­nes­ty­neel­le ja gen­res­sään melko hyvän vas­taan­o­ton saa­neel­le en­sim­mäi­sel­le osal­le. Odo­tuk­set elo­ku­vaa koh­taan ovat ol­leet pää­sään­töi­ses­ti kor­keat vaik­ka­kin rea­lis­ti­set. Rea­lis­mia to­del­la tar­vi­taan, sillä Step­hen Kin­gin klas­sik­ko­teok­seen poh­jau­tu­va kol­me­tun­ti­nen kau­hue­pook­ki on to­teu­tuk­sel­taan hyvin kau­ka­na rea­lis­mis­ta. Tap­pa­jaklov­nin met­säs­tyk­sen li­säk­si elo­ku­va kes­kit­tyy toi­sis­taan etään­ty­nei­den Luuse­rei­den ys­tä­vyys­suh­tei­siin ja – va­li­tet­ta­vas­ti – pai­na­jais­mai­sil­la tie­to­ko­ne­te­hos­teil­la re­vit­te­lyyn.

To­del­li­nen ys­tä­vyys kes­tää mitä vain, vaik­ka tais­te­lun tap­pa­jaklov­nin kans­sa.

Se – Toi­nen luku erot­tuu en­sim­mäi­ses­tä osas­ta mo­nel­la tapaa. Se on yli puoli tun­tia pi­dem­pi eikä kui­ten­kaan yhtä pe­lot­ta­va kuin ta­ri­nan edel­li­nen puo­lis­ko. Mas­sii­vi­sen tuo­tan­ton­sa kans­sa Muschiet­til­la tun­tuu ole­van lii­kaa mah­dol­li­suuk­sia ja ideoi­ta, mikä ei po­si­tii­vi­ses­ti aja­tel­tu­na kui­ten­kaan pilaa elo­ku­vaa. Kat­so­jaa kul­je­te­taan su­ju­vas­ti ai­ka­ja­nal­la vuo­sien 1989 ja 2016 vä­lil­lä eikä ta­ri­na it­ses­sään mene täy­sin ohi, vaik­ka en­sim­mäi­nen osa oli­si­kin nä­ke­mät­tä. Silti ta­kau­mia on hie­man lii­kaa ja niis­tä olisi saa­nut ni­pis­tet­tyä hyvin pi­tuut­ta pois. Pe­lot­ta­vuus koos­tuu lä­hin­nä kli­sei­sis­tä jump scare -koh­tauk­sis­ta ja ko­vis­ta ää­ni­te­hos­teis­ta. Tie­to­ko­neel­la tuo­te­tut pai­na­jai­so­len­not ja ken­ties his­to­rian suu­rin yh­des­sä koh­tauk­ses­sa käy­tet­ty te­ko­ve­ren määrä kal­lis­ta­vat vaa­ka­kup­pia edel­leen sii­hen suun­taan, että Muschiet­tin teos on en­nem­min epä­to­del­li­nen pai­na­jai­su­ni kuin sy­dä­men ty­ky­tyk­siä ai­heut­ta­va jän­ni­tys­näy­tel­mä.

Elo­ku­van näyt­te­li­jät on­nis­tu­vat teh­tä­väs­sään var­sin hyvin. Ai­kui­si­na Luuse­rei­na näh­dään muun muas­sa kak­sin­ker­tai­nen Oscar-eh­do­kas Jes­sica Chas­tain, BAFTA-pal­kit­tu James McA­voy sekä Bill Hader. Eten­kin Ha­de­rin suo­ri­tus po­ru­kan vit­si­niek­ka­na Ric­hie Toze­ri­na on mai­nio. Ai­kui­set eivät tunnu muis­ta­van lap­suu­ten­sa ta­pah­tu­mis­ta juuri mi­tään mutta ys­tä­vys­ten vä­li­nen sidos on kui­ten­kin vahva ja saa jou­kon hit­sau­tu­maan jäl­leen yh­teen juuri siten, kuin ai­to­jen ys­tä­vien kuu­luu­kin. Bill Skarsgår­din Pen­nywi­se oli jo en­sim­mäi­ses­sä osas­sa pe­lot­ta­va ja on­nis­tu­nut, mutta nyt on lai­tet­tu ken­ties vielä isom­pi vaih­de sil­mään ja Skarsgår­dil­le enem­män va­pauk­sia olla nä­ky­vis­sä ja hul­lu­tel­la hah­mon­sa kans­sa. Tästä Muschiet­til­le suuri ha­tun­nos­to.

Kir­jaan pe­rus­tu­van elo­ku­van lo­pet­ta­mi­nen voi olla toi­si­naan vai­ke­aa. Niin se on ollut myös Muschiet­til­le ja kä­si­kir­joit­ta­ja Gary Dau­ber­ma­nil­le (An­na­bel­le, Nunna). Kin­gin kir­jas­sa loppu on mo­ni­mut­kais­ten ri­tu­aa­lien ja mas­sii­vis­ten tais­te­lui­den juh­laa, mutta tästä on ker­ron­nan ja su­ju­vuu­den ni­mis­sä jon­kin ver­ran kar­sit­tu. Hyvä niin, sillä kai­kes­ta eri­kois­te­hos­te­hö­tös­tä huo­li­mat­ta Se – Toi­nen luku tulee pää­tök­seen­sä erit­täin on­nis­tu­nees­ti eikä kat­so­jal­le jää epä­sel­väk­si, kuin­ka ta­ri­na lop­puu.

Kau­hue­lo­ku­vien ja Step­hen Kin­gin fa­neil­le Se – Toi­nen luku on pak­ko­kat­sot­ta­vaa, joka ei ole mis­sään ni­mes­sä täy­del­li­nen elo­ku­va eikä edes his­to­rian kir­joi­hin yl­tä­vä jatko-osa. Se on kui­ten­kin hyvin on­nis­tu­nut teos, joka kun­nioit­taa so­pi­vas­sa mää­rin al­ku­pe­räis­teos­ta ja kai­kes­ta mas­sii­vi­suu­des­taan huo­li­mat­ta pysyy tun­nel­mal­taan hyvin in­tii­mi­nä aivan lop­pu­met­reil­le saak­ka.

© 2019 War­ner Bros. En­ter­tain­ment Inc.