Se – Toinen luku

Kanada / USA 2019
★★★
Jani Schulz
Se – Toinen luku tuo Andy Muschiettin ohjaaman kauhuepookin onnistuneesti maaliin. Elokuva on kaatua oman massiivisuutensa alle, mutta hyvät näyttelijäsuoritukset ja tyydyttävän intiimi kerronta pitävät erikoistehosteilla mässäilevän kolmetuntisen painajaisunen tiukasti katsojan ulottuvilla. Stephen Kingin alkuperäisteokselle elokuva nostaa tietyin ohjaajalle suoduin vapauksin kohteliaasti hattua.

On kulunut 27 vuotta siitä, kun joukko nuoria kohtasi pahimmat painajaisensa ja tuhosi Derryn kaupunkia terrorisoineen Pennywise -klovnin (Bill Skarsgård). Aikuisiksi kasvaneet ja omien elämiensä myötä pois Derrystä muuttaneet ystävykset viettävät arkeaan kukin tavallaan, kun eräänä iltana puhelin soi. Mike Hanlon (Isaiah Mustafa) on joukosta ainoa kotikaupunkiin jäänyt ja nyt hän on saanut vihiä siitä, että Pennywise on palannut. Lähes kolme vuosikymmentä aiemmin tehty verivala velvoittaa kokoontumaan vielä kerran yhteen ja tuhoamaan paholaisklovnin ennen kuin on liian myöhäistä.

Argentiinalaisen Andrés Muschiettin (Mama, Se) ohjaama Se – Toinen luku on jatko-osa hyvin menestyneelle ja genressään melko hyvän vastaanoton saaneelle ensimmäiselle osalle. Odotukset elokuvaa kohtaan ovat olleet pääsääntöisesti korkeat vaikkakin realistiset. Realismia todella tarvitaan, sillä Stephen Kingin klassikkoteokseen pohjautuva kolmetuntinen kauhuepookki on toteutukseltaan hyvin kaukana realismista. Tappajaklovnin metsästyksen lisäksi elokuva keskittyy toisistaan etääntyneiden Luusereiden ystävyyssuhteisiin ja – valitettavasti – painajaismaisilla tietokonetehosteilla revittelyyn.

Todellinen ystävyys kestää mitä vain, vaikka taistelun tappajaklovnin kanssa.

Se – Toinen luku erottuu ensimmäisestä osasta monella tapaa. Se on yli puoli tuntia pidempi eikä kuitenkaan yhtä pelottava kuin tarinan edellinen puolisko. Massiivisen tuotantonsa kanssa Muschiettilla tuntuu olevan liikaa mahdollisuuksia ja ideoita, mikä ei positiivisesti ajateltuna kuitenkaan pilaa elokuvaa. Katsojaa kuljetetaan sujuvasti aikajanalla vuosien 1989 ja 2016 välillä eikä tarina itsessään mene täysin ohi, vaikka ensimmäinen osa olisikin näkemättä. Silti takaumia on hieman liikaa ja niistä olisi saanut nipistettyä hyvin pituutta pois. Pelottavuus koostuu lähinnä kliseisistä jump scare -kohtauksista ja kovista äänitehosteista. Tietokoneella tuotetut painajaisolennot ja kenties historian suurin yhdessä kohtauksessa käytetty tekoveren määrä kallistavat vaakakuppia edelleen siihen suuntaan, että Muschiettin teos on ennemmin epätodellinen painajaisuni kuin sydämen tykytyksiä aiheuttava jännitysnäytelmä.

Elokuvan näyttelijät onnistuvat tehtävässään varsin hyvin. Aikuisina Luusereina nähdään muun muassa kaksinkertainen Oscar-ehdokas Jessica Chastain, BAFTA-palkittu James McAvoy sekä Bill Hader. Etenkin Haderin suoritus porukan vitsiniekkana Richie Tozerina on mainio. Aikuiset eivät tunnu muistavan lapsuutensa tapahtumista juuri mitään mutta ystävysten välinen sidos on kuitenkin vahva ja saa joukon hitsautumaan jälleen yhteen juuri siten, kuin aitojen ystävien kuuluukin. Bill Skarsgårdin Pennywise oli jo ensimmäisessä osassa pelottava ja onnistunut, mutta nyt on laitettu kenties vielä isompi vaihde silmään ja Skarsgårdille enemmän vapauksia olla näkyvissä ja hullutella hahmonsa kanssa. Tästä Muschiettille suuri hatunnosto.

Kirjaan perustuvan elokuvan lopettaminen voi olla toisinaan vaikeaa. Niin se on ollut myös Muschiettille ja käsikirjoittaja Gary Daubermanille (Annabelle, Nunna). Kingin kirjassa loppu on monimutkaisten rituaalien ja massiivisten taisteluiden juhlaa, mutta tästä on kerronnan ja sujuvuuden nimissä jonkin verran karsittu. Hyvä niin, sillä kaikesta erikoistehostehötöstä huolimatta Se – Toinen luku tulee päätökseensä erittäin onnistuneesti eikä katsojalle jää epäselväksi, kuinka tarina loppuu.

Kauhuelokuvien ja Stephen Kingin faneille Se – Toinen luku on pakkokatsottavaa, joka ei ole missään nimessä täydellinen elokuva eikä edes historian kirjoihin yltävä jatko-osa. Se on kuitenkin hyvin onnistunut teos, joka kunnioittaa sopivassa määrin alkuperäisteosta ja kaikesta massiivisuudestaan huolimatta pysyy tunnelmaltaan hyvin intiiminä aivan loppumetreille saakka.

© 2019 Warner Bros. Entertainment Inc.