Selkokeskus on haastanut Selkokieltä eduskuntaan -kampanjassaan eduskuntavaaliehdokkaat sekä puolueet viestimään tavoitteistaan selkokielellä.
Tähän mennessä haasteeseen on reagoinut vain harva puolue tai ehdokas.
Tampereen yliopiston viestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan politiikan aiheita ei ole helppo selittää yksinkertaisesti.
– Politiikka käsittelee usein asiantuntijuuden alueita, joiden käsitteet siirtyvät myös poliittiseen keskusteluun.
Politiikan sisäinen puhetapa on tärkeää politiikoille myös uskottavuuden takia. Poliitikoille on tärkeää, että he pystyvät keskustelemaan samoilla käsitteillä sekä termeillä muiden poliitikkojen kanssa.
Isotaluksen mukaan poliittisten käsitteiden selkeyttäminen voi olla poliitikoille liian vaikea tehtävä tehdä itse, mutta selkeyden tavoittelu on silti tärkeää.
– Puolueilla on kyllä mahdollisuuksia yksinkertaistaa poliittisia aiheita. Sekä niiden olisi strategisesti kannattavaa yrittää tavoittaa selkokieltä tarvitsevia ihmisiä, kertoo Isotalus.
Esimerkkinä Isotalus nostaa esiin maahanmuuttajat, jotka jäävät äänestämisestä helposti ulkopuolelle.
– Vain pari ehdokasta on Twitterissä julkaissut videon, jossa he kertovat tavoitteistaan selkeällä kielellä, montaa videota ei ole vielä tullut, kertoo Selkokeskuksen asiantuntija Ella Airaksinen.
Selkokeskus toivoo useamman puolueen ja edustajan liittyvän kampanjaan.
Vasta kolme puoluetta on tähän asti hakenut Selkokeskukselta selkotunnusta, jota myönnetään
selkokielisille teksteille.
Airaksinen painottaa, että selkokieleen olisi hyvä pyrkiä, kun käsitellään kaikille kansalaisille tärkeitä asioita tai viestitään selkokieltä tarvitseville ihmisille. Tämän lisäksi olisi muutoinkin tärkeää, että puolueet pyrkisivät viestimään mahdollisimman selkeästi.
Selkokeskus on haastanut Selkokieltä eduskuntaan -kampanjassaan eduskuntavaaliehdokkaat sekä puolueet viestimään tavoitteistaan selkokielellä.
Tähän mennessä haasteeseen on reagoinut vain harva puolue tai ehdokas.
Tampereen yliopiston viestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan politiikan aiheita ei ole helppo selittää yksinkertaisesti.
– Politiikka käsittelee usein asiantuntijuuden alueita, joiden käsitteet siirtyvät myös poliittiseen keskusteluun.
Politiikan sisäinen puhetapa on tärkeää politiikoille myös uskottavuuden takia. Poliitikoille on tärkeää, että he pystyvät keskustelemaan samoilla käsitteillä sekä termeillä muiden poliitikkojen kanssa.
Isotaluksen mukaan poliittisten käsitteiden selkeyttäminen voi olla poliitikoille liian vaikea tehtävä tehdä itse, mutta selkeyden tavoittelu on silti tärkeää.
– Puolueilla on kyllä mahdollisuuksia yksinkertaistaa poliittisia aiheita. Sekä niiden olisi strategisesti kannattavaa yrittää tavoittaa selkokieltä tarvitsevia ihmisiä, kertoo Isotalus.
Esimerkkinä Isotalus nostaa esiin maahanmuuttajat, jotka jäävät äänestämisestä helposti ulkopuolelle.
– Vain pari ehdokasta on Twitterissä julkaissut videon, jossa he kertovat tavoitteistaan selkeällä kielellä, montaa videota ei ole vielä tullut, kertoo Selkokeskuksen asiantuntija Ella Airaksinen.
Selkokeskus toivoo useamman puolueen ja edustajan liittyvän kampanjaan. Vasta kaksi puoluetta on tähän asti hakenut Selkokeskukselta selkotunnusta, jota myönnetään selkokielisille teksteille.
Airaksinen painottaa, että selkokieleen olisi hyvä pyrkiä, kun käsitellään kaikille kansalaisille tärkeitä asioita tai viestitään selkokieltä tarvitseville ihmisille. Tämän lisäksi olisi muutenkin tärkeää, että puolueet pyrkisivät viestimään mahdollisimman selkeästi.
Mitä on selkokieli?
- Selkokieli on Suomen kieltä, joka on muokattu sisällöltä, rakenteelta ja sanastolta enemmän ymmärrettäväksi ja luettavammaksi, kuin yleiskieli.
- Suomessa on jopa 750 000 selkokieltä tarvitsevaa henkilöä.
- Selkokieltä tarvitsevat muun muassa kehitysvammaiset, muistisairaat sekä ihmiset, joiden äidinkieli ei ole suomi.
- Selkokeskus julkaisee selkokielisiä lehtiä Selkosanomat sekä Lätta Bladet.
- Myös Yle ja Vantaan sanomat julkaisevat uutisia selkokielellä.
- Suomi on ainoa maa, jossa selkouutisia näytetään televisiossa.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Juho Nurmi CC BY 4.0