Teatteri voi tarjota katsojalle sellaista, mitä uutiset eivät aina anna. Se tuo esiin yksilön kokemuksen ja näyttää konfliktin osapuolten kannat niin että katsoja joutuu pohtimaan niitä itse, sanoo teatterintutkija Hanna Korsberg.

Ymmärrystä voi syntyä, vaikkei hyväksyisi henkilöiden ratkaisuja. Teatterin keinoin on käsitelty muun muassa avioeroa, lamaa, sisällissotaa ja alkoholismia.

Kansallisteatterin Kolme harjoitelmaa sodan ja rakkauden vuosilta käsittelee Israelin ja Palestiinan konfliktia kolmen suomalaisen naisen näkökulmasta. Teos rakentuu monologeista.

– Muut näyttämöllä olevat eivät ole puheen vastaanottajia. Monologi tulkitaan paljon intiimimmäksi puheeksi kuin dialogi, jota käydään keskenään, Korsberg sanoo.

Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Michael Baran kertoo, että Hamasin 7. lokakuuta 2023 tekemä hyökkäys muutti teoksen suuntaa.

– Huomasin kirjoittavani reaaliaikaisista tapahtumista lähes samanaikaisesti kuin ne tapahtuivat.

Yhdessä monologeista nainen matkustaa Tel Aviviin koiravahdiksi ja ajautuu bussilla Länsirannalle. Läpikulkupaikalla aseistautuneet sotilaat pysäyttävät bussin ja tekevät tarkastuksen. Nainen huomaa olevansa ainoa ei-juutalainen matkustaja.

Lopussa teos vie hänet Gazan rajan tuntumaan festivaaliyöhön, jossa päihteet, seksi ja aamuun jatkunut tanssi peittävät uhkan alleen. Raketit taivaalla näyttävät hetken osalta juhlaa, kunnes sähköt katkeavat, musiikki vaikenee ja hälytyssireenit paljastavat hyökkäyksen. Nainen tajuaa olevansa Hamasin iskun keskellä.

Korsbergin mukaan hyvin voimakkaasti opettavan teatterin aika ei ehkä ole tätä päivää.

– Ajatus on se, että ihmiset pohtivat itse, eikä heille anneta valmiita vastauksia, hän sanoo.