Suurista päiväkodeista on muodostunut trendi Suomessa. Tampereelle rakennetaan vain yli 160 lapsen yksiköitä, Helsingin Myllypuroon avattiin viime vuonna 289 paikan päiväkoti ja Verkkosaareen ryhdytään rakentamaan 300 lapsen päiväkotia vuonna 2021.
Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Elina Fonsén uskoo, että suurten päiväkotien yleistymisen taustalla on taloudellisen tehokkuuden tavoittelu.
Fonsénin mukaan suurpäiväkodin arki vaatii pyöriäkseen enemmän työntekijöiden yhteistä suunnittelua ja esimerkiksi ulkoilujen tarkempaan porrastamista kuin pienissä päiväkodeissa. Hänen mielestään tehokkuus on ristiriidassa päiväkodin kasvatustehtävän kanssa.
– Suuren päiväkodin johtaja ei välttämättä kerkeä paneutua varhaiskasvatuksen pedagogiikan sisällöllisiin kysymyksiin. Jos koko talon osalta pystytään hyvään jaettuun johtajuuteen, iso talo voi olla hyvä, varhaiskasvatuksen pedagogista johtamista tutkinut Fonsén sanoo.
Arki on samanlaista talon koosta riippumatta
Maunulan Suursuolle avattiin elokuussa Suomen suurin päiväkoti. Kolmikerroksisessa päiväkoti Korennossa on 335 paikkaa 1–6-vuotiaille, suomen- ja ruotsinkielisille lapsille. Talossa työskentelee noin 50 varhaiskasvatuksen opettajaa ja lastenhoitajaa.
Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Eveliina Mustonen on jakanut paperit, maalikipot ja pensselit kaksivuotiaille Cecilialle ja Elielille. Ohjelmassa on syksyisten lehtien maalaamista, maaliarsenaalissa punaista, keltaista ja vihreää.
– Täällä työskenteleminen on ollut mielenkiintoista. Tiettyjä haasteita on ollut, kuten se ettei tunne kaikkia työkavereita ja lapsia nimeltä, Mustonen sanoo.
Lapset saavat maalailla rauhassa, sillä päiväkoti ei ole vielä täynnä. Loput paikoista täytetään ensi vuonna, kun päiväkoti alkaa tarjota vuorohoitoa vuorotyötä tekevien vanhempien lapsille.
Mustonen on työskennellyt ennen alle 100 lapsen päiväkodissa. Suurpäiväkodin arki on Mustosen mielestä samanlaista kuin missä tahansa päiväkodissa. Ryhmäkoot ja henkilökunnan määrä suhteessa lasten määrään on kirjattu varhaiskasvatuslakiin eli ne ovat samat kaikissa päiväkodeissa.
Mustosen mielestä Korennossa työskentelyssä parasta on mahdollisuus vaikuttaa varhaiskasvatuksen toteutukseen.
– Kaikki on uutta, niin pääsee vaikuttamaan asioihin. Ei olla kangistuttu vanhoihin rutiineihin, Mustonen sanoo.
Mustosta mietityttää, löytävätkö lapset jatkossakin päiväkodin läheltä kotiaan vai kasvaako tarhamatka osalla uusien suurpäiväkotien myötä.
Pienillä päiväkodeilla on paikkansa tulevaisuudessakin
Varhaiskasvatuksen aluepäällikön Ulla Lehtosen mukaan monet Helsingin uudet päiväkodit ovat yli 200-paikkaisia, koska saman katon alle on haluttu järjestää enemmän tilaa ja henkilökuntaa.
– Isossa rakennuksessa pystymme samojen neliöiden sisälle järjestämään enemmän yhteiskäyttötilaa, kuten jumppasaleja ja aistihuoneita tukea tarvitseville lapsille. Pieniin päiväkoteihin ei koskaan pystytä rakentamaan tällaista, Lehtonen sanoo.
Aistihuoneen tarkoituksena on luoda ympäristö, jossa luodaan äänen, valon, kuvien ja tekstuurien avulla tila, missä lapsi voi rauhoittua.
Aluepäällikkönä Lehtonen vastaa päiväkotien sijainneista omalla alueellaan. Hänen mukaansa suurpäiväkodit sijoitetaan liikenteen solmukohtiin, jonne on helppo päästä eri kulkuvälineillä.
Lehtosen mukaan myös pieniä päiväkoteja tarvitaan yhä, jotta kaupunkilaiset saavat varhaiskasvatuksen palvelunsa jatkossakin mahdollisimman läheltä.