Viestintä haastaa journalismin aseman järjestölehdissä

Järjestölehdet keskittyvät yhä enemmän jäsenviestintään, mutta päätoimittajat eivät usko sen pystyvän korvaamaan journalismia.

Syyskuussa Suomen suurimmassa nuorisojärjestössä Suomen Partiolaisissa kuohahti. Sen hallitus päätti luopua Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsenyydestään ja lakkauttaa paperisen Partio-lehden vuoden 2022 lopussa.

JSN on Suomessa toimiva median itsesääntelyelin. Neuvoston jäsenet sitoutuvat Journalistin ohjeisiin, joilla journalisteja ohjataan noudattamaan hyvää journalistista tapaa ja ammattietiikkaa.

Myös Suomen Lukiolaisten Liitossa (SLL) pohditaan järjestön Improbatur-lehden painetun version lakkauttamista. SLL:n liittokokous päättää painetun lehden kohtalosta marraskuussa.

–Jos sanoisit perustavasi lukiolaisille julkaisun ja päätuote on printti, niin kysyisin, mitä kamaa sä vedät ja mistä sitä saa, päätoimittaja Tuukka Tuomasjukka sanoo.

Päätöksiä tekevät nuoret haluavat lehden jatkavan verkkomediana, eikä journalistisista periaatteista olla valmiita luopumaan. Tuomasjukka pitää tärkeänä, että Improbatur sitoutuu Journalistin ohjeisiin.

Lehden journalistisuus on SLL:n tekemä arvopäätös. Sen turvin lehti pystyi kritisoimaan esimerkiksi liiton kantaa vuonna 2019 voimaan tulleeseen korkeakoulujen opiskeluvalintauudistukseen.

–Jos pitäisi valita viestinnällinen printti tai journalistinen verkkomedia, valitsisin verkkomedian milloin tahansa, Tuomasjukka sanoo.

Asevelvollisille suunnattu Varusmies-lehti ei ole koskaan ollut JSN:n jäsen. Päätoimittaja Saana Sjöblom-Hasselblatt kertoo lehden sitoutuvan silti Journalistin ohjeisiin.

Varusmies-lehteä tehdään kuin mitä tahansa journalistista julkaisua. Lehden printtiversiota jaetaan kasarmeille, Siviilipalveluskeskukseen sekä lukioihin.

–Viestintä ei voi korvata journalismin syvempää sanomaa. Journalismi tukee meidän lukijakuntaa koko palvelusajan ja olisi sääli, jos sivarien tai varusmiesten ääntä ei kuultaisi lehden kautta, vaan he saisivat vain tavallisia tiedotteita, Sjöblom-Hasselblatt sanoo.

Tuomasjukka uskoo journalististen järjestölehtien tarjoavan nuorille kokemusta lehden teosta ja nostavan heidän äänensä esiin mediassa.

–Valtamedialla on keski-ikäisen ja keskiluokkaisen huolet. Keskiössä ei ole nuori. Järjestöjulkaisut, joilla on nuoren näkökulma täydentävät keskustelua, Tuomasjukka sanoo.

Eri sisältöjen rajat on tehtävä selkeiksi

Aikakausmedian liittojohtajan Mikko Hoikan mukaan järjestölehtiä pidetään lähtökohtaisesti journalistisina tuotteina ja niiden muuttaminen asiakasviestinnän työkaluiksi ei ole vielä kovin yleistä yhdistyskentällä. Aikakausmedia on JSN:n jäsenorganisaatio.

–En ehkä pitäisi yllättävänä, vaikka se leviäisi vähän Partio-lehteä laajemmallekin. Yllättyisin ennemminkin, jos muutos jäisi vain yhteen lehteen, Hoikka sanoo.

Hoikka uskoo, että järjestölehtien muuttaminen viestinnällisiksi voi houkutella muut journalistiset mediat käsittelemään enemmän järjestöjen aihepiirejä.

Ei-journalististen julkaisujen lisääntyminen ei huoleta Hoikkaa, kunhan lukija tietää, onko kyseessä journalistinen julkaisu vai ei.

Varusmies-lehdessä julkaistaan luottamushenkilöiden kirjoittamien uutisten ja kolumnien lisäksi advertoriaaleja ja Varusmiesliiton kannanottoja. Sjöblom-Hasselblatt uskoo lukijoiden erottavan viestinnän ja journalismin.

–Meillä on tosi tarkkaan jaotellut juttupaikat ja sisällössämme kerrotaan aina lähde, asiantuntijan nimi, titteli ja taho. Sanoisin, että on helppo erottaa, mikä on journalistinen juttu, Sjöblom-Hasselblatt sanoo.

Tuukka Tuomasjukka ei tuomitse ei-journalistisia julkaisuja. Tärkeintä on, että journalismin ja viestinnän rajanveto on selkeä.

–Journalismi on enemmän totta kuin viestintä, Tuomasjukka sanoo.

Hänen mukaansa kukaan SLL:ssa ei ole ilmaissut haluavansa muuttaa Improbaturia järjestöviestinnäksi. Julkaisun journalistisuuteen ja sen säilyttämiseen viitataan marraskuussa hyväksyttävässä toimintasuunnitelmassa kahdesti.

Lue myös: Rumban jälkeinen aika