Suuren tragedian elämässään kokenut yksinhuoltajaisä Juha (Pekka Strang) työskentelee kirurgina ja viettää melko yksinäistä ja yksinkertaista elämää. Eräänä päivänä Juha menee asiakkaaksi Mona-nimiselle dominalle (Krista Kosonen) ja tämä muuttaa sisällötöntä ja surullista arkeaan elävän miehen elämän täysin. Mona johdattaa Juhan sitomisleikkien ja sadomasokismin maailmaan, eikä se tunnu Juhasta lainkaan pahalta.
Suomessa ei ole juuri tehty sadomasokismista kertovia elokuvia. Synkkiä ja melankolisia rakkaustarinoita ja rikoselokuvia sitäkin enemmän. Koirat eivät käytä housuja tuo valkokankaalle uudenlaisen tavan käsitellä menetystä, sydänsuruja, traumoja – ja rakkautta. Poikkeuksellisen Jukka-Pekka Valkeapään (He ovat paenneet) draamasta tekee kuitenkin juuri se tapa, millä näitä aiheita lähdetään purkamaan ja käsittelemään – alistamisen ja piiskaamisen kautta. Tällaisia taiteellisia ja ronskeja elokuvia voisi kuvitella tehtävän jossain keskisessä Euroopassa, mutta tuskin Suomessa. Synkkyyttä, ahdistusta ja väkivaltaa tietysti löytyy esimerkiksi Aku Louhimiehen tuotannosta, mutta nyt ei ole kyse siitä.
Pekka Strang ©Helsinki-filmi
Jukka-Pekka Valkeapää on lupaava, kokeilunhaluinen ohjaaja. Niin vuoden 2009 Muukalainen, kuin koulukotinuorista kertova He ovat paenneet vuodelta 2014 ovat poikkeuksellisia ja visuaalisesti hienoja, kokeilullisia teoksia. Etenkin He ovat paenneet nosti neljällä Jussi-palkinnolla Valkeapään nimen suomalaisen elokuvayleisön huulille. Viisi vuotta myöhemmin odotukset ovat todella korkealla – ja Valkeapää täyttää ne todella komeasti. Koirat eivät käytä housuja on kuvaukseltaan ja kerronnaltaan pelkistetty ja sen kohtaukset ovat intiimejä ja hyvin rakennettuja. Kun elämänsä vedossa olevat Krista Kosonen ja Pekka Strang vielä loistavat päärooleissa, ei katsojan tarvitse kuin ihmetellä, kuinka Suomessa voidaan tehdä näin laadukasta elokuvaa.
Krista Kosonen ja Pekka Strang ©Helsinki-filmi
Elokuvan parasta antia on ehdottomasti Strangin ja Kososen loistava heittäytyminen rooleihinsa. Yhtenä viime vuosien parhaista kotimaisista näyttelijöistä meritoitunut Kosonen on varsin uskottava Monana, fysioterapeuttina jokapäiväisen leipänsä ansaitsevana dominana, joka on omalla tavallaan myös hieman rikkinäinen. Tom of Finlandista ja Vuosaaresta tuttu Strang puolestaan on pitkän linjan ammattilainen, joka istuu kuin nakutettu elämänhalunsa menettäneen yksinhuoltajan rooliin. Henkilöiden välinen kemia kannattelee elokuvaa alusta asti todella vakuuttavasti, eikä Valkeapään ohjauksessa juuri vähempää voisi toivoakaan. Myös Juhan murrosikäisen tyttären roolissa nähtävä Ilona Huhta toteuttaa kapinoivan teinin roolinsa varsin hyvin, palauttaen eskapismista nauttivan isänsä aika ajoin maan pinnalle.
Krista Kosonen ©Helsinki-filmi
Koirat eivät käytä housuja on saanut jo ennen varsinaista julkaisuaan runsaasti huomiota niin ulkomaisilla kuin kotimaisillakin elokuvafestivaaleilla, eikä se ole mikään ihme. Epätoivoa ja toisaalta toivoa rakkaudesta on harvoin kuvattu kotimaisessa elokuvassa yhtä tyylikkäästi. Kerronnaltaan ja kuvaukseltaan se täyttää myös hyvän kansainvälisen elokuvan kriteerit, mikä tekee siitä kotimaisessa elokuvakentässä poikkeuksen. Olkoonkin, että viime vuosina Suomesta on noussut kansainväliseen valokeilaan niin Selma Vilhusen kuin Juho Kuosmasen kaltaisia ohjaajalupauksia. Silti Valkeapään kolmas ohjaustyö on taatusti se, jolla mies tekee läpimurtonsa ja jota voidaan helposti pitää yhtenä tämän vuoden parhaista suomalaisista elokuvista.