Äänikirjojen jatkuvasti kasvava suosio saattaa kaventaa kustantamojen valikoimaa tulevaisuudessa.

Jos äänikirjojen nousevan kysynnän trendi jatkuu, ehkei tulevaisuudessa ole kannattavaa tehdä ainakaan niin paljon kirjallisuutta, joka ei lainkaan äänikirjana toimi, pohtii Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusneuvonantaja Petri Rouvinen.

Samasta kirjasta sekä paperi- ja äänikirjaversion julkaiseminen on jo vakiintunut käytäntö, mutta kaikki kirjat eivät audiomuodossa toimi; äänikirjoina kuunnellaan enimmäkseen suoraviivaisesti etenevää kauno- ja tietokirjallisuutta, vaikka kirjakauppojen valikoimista löytyy paljon muutakin.

Rouvinen ei silti usko perinteisen, nimenomaan paperisena luettavaksi tarkoitetun kirjan katoavan. Hänen mukaansa nykykirjallisuus jakautuu kolmeen formaattiin: paperikirjoihin, e-kirjoihin ja äänikirjoihin, joilla kaikilla on ainakin toistaiseksi yhä omat uskolliset yleisönsä.

–  Toki kirjallisuus on aina ollut kaupallista ja perustunut kysynnän ja tarjonnan lakiin, Rouvinen muistuttaa.

Tiina Lehikoinen on palkittu kirjailija, joka on kirjoittanut seitsemän runokokoelmaa sekä äänimuodossakin julkaistua proosaa. Teoksiaan kirjoittaessaan hän ei pohdi niiden soveltuvuutta audiomuotoon.

– Jos kirjojen tekoa ajattelisi vain rahan kautta, silloin kannattaisi kaiketi kirjoittaa jotain äänikirjaksi taipuvaa, mutta itse en halua tehdä taiteessani kompromisseja.

Kirjallisuuden suunta on yhä kaupallisempi: kaksi kuukautta sitten suoratoistopalvelu Spotify lisäsi äänikirjat valikoimaansa, ja vuonna 2024 hallitus päätti lakkauttaa vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen.

– Äänikirjat ovat myös riiston muoto; ne ovat syöneet tekijöiden leivän. Kapitalistinen kulttuurimme suosii kertakäyttöisyyttä, mutta kirjallisempaan kirjallisuuteen sen logiikka ei istu, Lehikoinen toteaa.