Kilpailuvietti ja tavoitteiden saavuttaminen tuovat positiivista energiaa elämään. Kilpaurheilun sovittaminen työ- ja perhe-elämän kuvioihin ei ole helppoa. Voiko yli nelikymppisenä vielä nauttia kilpaurheilusta?
Liikunta tuo voimaa arkeen. Fitnessurheilu tuo sitä kirjaimellisesti. Tuula Putkuri aloitti noin neljä vuotta sitten tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun ja pari vuotta sitten fitnessurheilun. Viime syksynä hän voitti 45-vuotiaiden Masters-sarjan Wellness fitnessissä.
– Kaikki alkoi ilmaisesta personal trainer -tapaamisesta. Siitä lähti tavoitteellinen kuntosaliharjoittelu.
Putkuri kilpailee kansainvälisen kehonrakennus- ja fitnessliiton IFBB-liiton kilpailuissa, joissa kilpailijoita doping-testataan laajasti. Wellness fitness on yksi fitnessurheilun laji.
Eeva Rantanen on harrastanut luistelua jo 3-vuotiaasta lähtien. Hän laskee, että on kuulunut seuraan jo 40 vuotta. Rantanen on kilpaillut sekä yksinluistelussa että muodostelmaluistelussa. Nuorena luistelu vei paljon aikaa ja kilpatavoitteet olivat kovat. Nykyisin Rantanen nauttii luistelusta ja kilpailemisesta turkulaisessa Aura Aboensis muodostelmaluistelujoukkueessa.
– Yksinluisteluaikana luistelin myös muodostelmaluistelujoukkueessa. Molemmat lajit ovat kulkeneet rinnakkain.
Aikuisurheilijaksi itseään voivat kutsua kaikki yli 30-vuotiaat kunto- ja kilpaurheilijat. Kilpailuissa käytetään samoja sääntöjä kuin nuorten ja yleisissä sarjoissa. Suomen aikuisurheiluliitossa, SAUL:ssa, on jäsenseuroja eri urheilulajeista. Itseään voi kutsua aikuisurheilijaksi, vaikka ei kuuluisikaan SAUL:n alaiseen liittoon.
Urheilijan identiteetti
Rantanen ja Putkuri kokevat olevansa urheilijoita. Rantanen kertoo, että nuorempana hänen urheilijaidentiteettinsä oli jyrkempi.
– Urheilijan identiteettini on lempeämpi nyt kuin nuorempana.
Rantasen muodostelmaluistelujoukkue Aura Aboensis osallistuu viisiin kisoihin vuodessa. Kisoja varten harjoitellaan tiiviisti. Viikoittain hänellä menee kolme tuntia luistelutreeneihin ja lisäksi hän harrastaa muitakin lajeja. Ennen kisoja luistelutreenien määrä kasvaa. Aura Aboensis joukkue osallistuu aikuisluistelijoiden kilpailuihin.
– Kilpailuvietti on edelleen olemassa ja kyllä se syö, jos ei tule onnistumisia kilpailuissa, Rantanen kertoo.
Putkuri kokee olevansa jopa enemmän urheilija kuin nuorempana. Fitnessurheilijana hänellä on valmennussuhde ja kisatavoite. Aiemmin hän on kilpaillut lappu rinnassa puolimaratonella, maratoneilla, suunnistuksen rogaining-kisoissa ja Jukolan viestissä. Tuolloin hän on kokenut itsensä enemmän liikunnan harrastajaksi kuin urheilijaksi.
Tavoitteesta voimaa
Monella aikuisurheilijalla on tärkeitä tavoitteita, joita varten treenataan. Eeva Rantanen kertoo, että hänen tavoitteensa on joukkueen suorittamisessa.
– Mitalit ei kiinnosta. Tärkeämpää on joukkueen onnistuminen ja venyminen kisoissa.
Joukkue tuo motivaatiota. Rantaselle joukkueessa luisteleminen on innostavaa ja joukkuekaverit ja valmentajat auttavat häntä jatkamaan lajin parissa. Hän kokee, että yksinluistelu ei olisi yhtä motivoivaa hänelle enää nykyään kuin joukkueen kanssa treenaaminen. Rantanen voisi vielä joskus tulevaisuudessa osallistua yksinluistelussakin kilpailuihin, mutta tällä hetkellä muodostelmaluistelu vie voiton.
Fitnessurheilusta tulee ensimmäisenä mieleen ulkonäkökeskeisyys. Lajiyhteisön kannustavuus oli Tuula Putkurille aluksi yllätys. Hän luuli kohtaavansa lajin parissa kateutta ja muita negatiivisia tunteita, mutta tilanne oli aivan päinvastainen. Kaikki kannustavat ja saavat kannustusta.
Putkuri kuvailee ensimmäistä kisarupeamaansa ”ihmiskokeeksi”, joka huipentui syksyllä 2023. Hänestä oli jännittävää seurata, kuinka hän pystyi noudattamaan tarkkaa puolen vuoden treenisuunnitelmaa ja ruokavalio-ohjelmaa. Hän ei ole aiemmin tehnyt mitään vastaavaa elämässään. Putkuri yllättyi, kuinka helppoa kisoihin valmistautuminen hänelle lopulta oli.
Putkurin seuraava tavoite on saavuttaa mitali 45-vuotiaiden Bikini fitness-sarjassa ja päästä EM-kisoihin. Hän nousee kisalavalle seuraavan kerran ensi keväänä, mitä kohti hän etenee valmennussuunnitelman mukaisesti.
Kalenteri ja joukkuekaverit apuna arjessa
Aikuisurheilijan arkeen kuuluu tavoitteellisen urheilun lisäksi työ- ja perhe-elämä. Treenit on sovitettava arjen toimien joukkoon.
– Olen kalenteri-ihminen, Putkuri sanoo.
Rutiinit tuovat arkeen järjestystä, ja selkeät suunnitelmat tavoitteen saavuttamiseksi olivat tärkeitä. Putkuri kertoo olevansa ihminen, joka tykkää erilaisista projekteista ja tavoitteiden saavuttamisesta.
Rantanen kertoo myös katsovansa joka viikolle etukäteen treeniajat. Hän sovittaa ne työn ja muun perheen menoihin. Lenkkeily on osa muodostelmaluistelun tukiharjoittelua. Rantanen käy lenkillä lasten treenikuskausten välissä.
Joukkuekaverit ovat tärkeitä molemmille. Rantasella joukkuekavereita on parikymmentä ja Putkurin tiimiin kuuluu kolme urheilijaa. Vertaistuki on aikuisurheilijoille tärkeää.
Aikuisurheilulle ei näy vielä loppua
Rantanen ja Putkuri ovat aina harrastaneet aktiivisesti liikuntaa. Lajit ovat vaihtuneet vuosien mittaan. Molemmat ovat kilpailleet aiemminkin. Rantanen nuorempana tosissaan yksinluistelussa ja Putkuri on haastanut itseään juoksutapahtumissa.
Molemmille tavoitteellinen urheileminen on nykyisin tärkeä osa elämää.
Rantasen mukaan hänen suurin saavutuksensa on, että hän pystyy vielä luistelemaan hyvällä tasolla ikäisenään. Luistelu on aina ollut hänen ykköslajinsa, mutta sen rinnalla monipuolinen liikunta on luonut hyvää pohjaa sille, että hän voi edelleen luistella aktiivisesti.
Molemmat urheilijat tietävät, että aika harrastuksen parissa on rajallinen. Ikä tulee vastaan harrastuksessa. Kumpikaan ei ole suunnitellut lopettavansa vielä. Treenit tuovat arkeen valtavasti lisäenergiaa ja onnistumisenkokemuksia.