Esityksellisen aktivismin juuret kantavat pitkälle ympäristöliikkeen alkumetreille. Aktivistit ovat kahlinneet itsensä kaivinkoneisiin, leiriytyneet rakentamisuhan alla oleviin metsiin ja häirinneet öljynporauslauttojen toimintaa. Luova toimintapa ei siis ole ympäristöaktivismissa uutta.

Ilmastoviestinnän tutkimukseen perehtyneen viestintäasiantuntija Anna Pulkan mukaan artivismi voi toimia eräänlaisena aktivismin strategisena työkaluna.

– Taiteeseen täytyy yhdistää aktivismin keinoja, jos sen tavoitteena on toimia tehokkaasti jonkun yhteiskunnallisen muutoksen ajurina.

Pulkan mukaan taide voi synnyttää kulttuurisia ja psykologisia muutoksia yhteiskunnassa sekä ihmisissä. Se voidaan käsittää yhdeksi keskeisimmistä kommunikaation muodoista, kun käydään yhteiskunnallista dialogia ilmastonmuutoksen muuttamasta maailmasta.

– Taiteilijoilla on mahdollisuus sitouttaa yhteiskuntaa tunnetasolla ja näin muuttaa asenteita, Pulkka kertoo.

Ilmastokirkon esitykset käsittelevät ekologista kriisiä

Esitystaideprojekti Ilmastokirkon perustivat Laura Halonen ja Ronja Louhivuori vuonna 2017.

– Ilmastokirkon perustana on luoda tila, jossa ekologista kriisiä käsitellään taiteen keinoin pitkäjänteisesti yksittäisten keskustelujen sijaan, Halonen kertoo.

Ilmastokirkko suunnittelee ja toteuttaa esityksiä ja työpajoja, joiden avulla voi käydä ilmastokriisiin liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia läpi. Perustajajäsenet halusivat tutkia ekologisen kriisin ja pyhän suhdetta, joten kollektiivi päätti tehdä esityksistään ritualistisia ja osallistavia. Siksi kollektiivin raamiksi muodostui kirkko.

Laura Halosen mukaan taide ei välttämättä pyri mihinkään, vaan sitä suojaa mahdollisuus itseisarvoisuuteen. Taidekollektiivina Ilmastokirkko ei siis varsinaisesti tavoittele mitään tiettyä päämäärää. Taiteellinen aktivismi antaa mahdollisuuksia ymmärtää paremmin kontekstia ja herättää yleistä kiinnostusta.

Halonen painottaa, että taide, aktivismi ja niitä yhdistelevä artivismi ovat kuitenkin hyvin erilaisia toimintakenttiä. Hänen mukaansa suoraa toimintaa voi tarkastella esityksellisestä näkökulmasta.

– Esityksellisyys ei kuitenkaan tee asiasta taidetta, eikä poliittisuus taiteesta aktivismia, hän sanoo.

Taiteen avulla kohti vuoropuhelua

Laura Halonen korostaa taiteellisen aktivismin olevan välillä haastava yhtälö.

Ympäristöaktivismiin liitetään yleensä tavoitteellisuus, sillä ilmastopäätöksissä täytyisi toimia ripeästi. Tämän takia monet aktivistit haluavat nostaa aiheen esille keinolla millä hyvänsä. Taiteessa puolestaan keskitytään enemmän yksityiskohtiin sekä otetaan rauhassa aikaa eri aiheiden ja kysymysten tutkimiseen.

Usein minimaalisilla resursseilla toimivien järjestöjen ja liikkeiden täytyy pohtia strategiaansa, jotta heidän ajamansa asia keräisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Yllättävät ja performatiiviset tempaukset saavat usein mediahuomiota. Artivismi voi avata ihmisten mielissä uusia asioita ja johtaa vuoropuheluun.

Anna Pulkan mukaan ilmastoviestinnässä pitäisi teknisten lähtökohtien sijaan painottaa muun muassa dialogisuutta. Sen avulla kansalaisille voidaan rakentaa aktiivisempaa roolia ekologisen kriisin ehkäisemisessä.

– Taiteella voi olla tärkeä rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa.