Elokuva paljastaa sukupuolittuneen vallankäytön

Väkivalta on usein henkistä ja sen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Yksittäistapaus -elokuvasarja tuo valkokankaalle näkyväksi henkisen väkivallan muotoja, kuten välipitämätöntä kohtelua, aliarvioimista tai syrjimistä.

Tuffi Filmsin tuottaja ja elokuvaohjaaja Elli Toivoniemi huomasi keskustelevansa kollega ja yhtiökumppaninsa Kirsikka Saaren kanssa yhä useammin sukupuolittuneesta vallankäytöstä keväällä 2016.

– Aloimme miettiä, elämmekö niin tasa-arvoisessa kulttuurissa kuin olemme itsellemme selittäneet.

He kokosivat yhteen viisitoista elokuvatekijää, taiteilijaa, yhteiskuntavaikuttajaa ja tutkijaa. Yhdessä syntyi Yksittäistapaus-elokuvasarja, jossa yksitoista lyhytelokuvaa käsittelee näkymättömän vallankäytön eri muotoja.

Parhaimmillaan elokuva voi saavuttaa suuren joukon erilaisia ihmisiä ja olla hyvä väline yhteiskunnallisten asioiden esiin tuomiseen.

– Elokuva on voimakkain väline samaistumisen ja empatian kokemiseen. Sen kautta pystyy konkreettisesti näkemään, millaista on todella olla ihminen, Toivoniemi kertoo.

Samassa aallossa metoon kanssa

Elokuvaprojekti aloitettiin ennen metoo-kampanjaa. Toivoniemi kertoo käyneensä sisäistä kamppailua siitä, onko aihe tarpeeksi iso ja riittävä. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen aiheessa on edelleen läpikäytävää.

Toivoniemi on huomannut muutosta keskustelussa aiheen ympärillä. Naisia kuunnellaan enemmän ja sukupuolittuneen vallankäytön ilmiö on yleisesti tunnustettu.

– Se, että asiasta keskustelu on ylipäätään mahdollista ja ilmiön nimeäminen, on jo suuri askel oikeaan suuntaan, Toivoniemi kertoo.

– Olen ymmärtänyt, kuinka olen myös itse osa vallankäytön mekanismia yhteiskunnassa. Jokainen meistä osallistuu siihen ja ylläpitää sitä.

Väkivalta perustuu epätasa-arvoon

Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Matti Pihlajamaan mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan taustalla on syvälle juurtunut sukupuolten välinen epätasa-arvo yhteiskunnassa.

Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät haitalliset normit myös edesauttavat vallankäytön ja väkivallan laajempaa kohdistumista naisiin.

– Viime aikoina erityisesti teknologia on muokannut väkivallan muotoja, kun naiset kohtaavat sukupuolensa perusteella runsaasti verkkohäirintää, kertoo Pihlajamaa.

Muutosta lainsäädäntöön

Miia Tervon ohjaama lyhytelokuva Ei mitään hätää tuo esille tarinan raiskatun naisen oikeudenkäynnistä sekä ongelmakohtia suomalaisessa lainsäädännössä.

– Raiskauksen määritelmän pitäisi perustua suostumuksen puutteeseen ja lainsäädännön lähtökohtana pitäisi olla seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, Amnestyn asiantuntija Matti Pihlajamaa kertoo.

Kansalaisaloitteesta lähtenyt lakiuudistus on Suomessa vielä kesken.

Raiskaus määritellään edelleen käytetyn väkivallan tai sen uhan mukaan. Lainsäädäntö on ristiriidassa Suomen vahvistaman Istanbulin sopimuksen kanssa, joka painottaa suostumuksen merkitystä seksuaalisen väkivallan teon arvioinnissa.

– Lisäksi lainsäädännön tulisi tunnistaa seksuaalisen ahdistelun muodoista muitakin kuin pelkkä fyysisesti koskettamalla tehdyn ahdistelun, Pihlajamaa toteaa.

Kuuteen Yksittäistapaus-lyhytelokuvaan perustuva pidempi kokonaisuus Tottumiskysymys tulee ensi-iltaan perjantaina 27. syyskuuta.

Teksti ja kuva: Lyy Raitala