Helsinkiin muuttaa kymmeniä tuhansia nuoria joka vuosi. Yleisimmät syyt ovat opiskelu tai työt. Tyypillisesti alussa riittää runsaasti vapaa-ajan ohjelmaa, mutta syksyt ovat pitkiä ja talvet vetisiä. Ennen marraskuuta on saattanut tulla jo suru ja yksinäisyys useamman kerran puseroon.

Tutkimusten mukaan ihmisten yksinäisyys on lisääntynyt, vaikka he pitävät toisiin ihmisiin yhteyttä aiempaa enemmän. On kuitenkin täysin eri asia olla yhteydessä kuin läsnä, ja juuri tämän vuoksi helsinkiläinen Enni Pastila, 27, päätti syksyllä 2015 perustaa Facebookiin runsaasti huomiota saaneen Hätäkaljat Helsinki-ryhmän, jossa yksinäiset ihmiset voivat kohdata toisensa rentoutuneessa ilmapiirissä.

Ravintola-alalla aikaisemmin työskennellyt Pastila kertoo idean syntyneen kahta kautta. Ensimmäinen sysäys tapahtui kesällä 2015, kun joillain pienillä paikoilla alkoi nousemaan äideille suunnattuja vertaistukiryhmiä nimeltä Hätäkahvit-koodi. Kahvikoodilla väsynyt vanhempi voi pyytää apua ja seuraa sosiaalisessa mediassa.

— Jos jotain väsyttää tosi paljon, tai on muuten vain aikuisen seuran tarpeessa, niin sieltä voi pyytää apua. Silleen, tulkaa tänne kahville, niin saisin nukuttua edes 15 minuuttia. Siitä jäi sellainen ajatuksen siemen pyörimään päähän, että enhän minä perheellinen ole, mutta tuo idea on aivan mahtava. Minuakin ottaa joskus päähän, ja minäkin kaipaan joskus seuraa ja tukea, hän toteaa.

Lopullisen päätöksen ryhmän perustamisesta Pastila teki saman vuoden syksynä.

— Olin pitkästä aikaa vapaalla ja minun teki hirveästi mieli nähdä joku tyyppi. Laitoin kaikille kavereille viestiä, että kuka lähtee, kuka lähtee, mutta kaikilla oli menoja tai matkoja, ja siinä se sitten tuli taas mieleen. En halunnut olla se tyyppi, joka on jatkuvasti Facebookissa omalla seinällään huutelemassa, että tulisiko joku minun kanssani johonkin tekemään jotain, hän kertoo.

Tänä päivänä alun perin helsinkiläiselle sisäpiirille tarkoitetussa ryhmässä on yli 9 100 jäsentä. Ryhmässä on syntynyt useita ystävyyssuhteita ja sen konsepti on levinnyt joka puolelle Suomea. Samaan aikaan rinnalle on syntynyt pienempiä kaljoitteluyhteisöjä, jotka keskittyvät esimerkiksi jonkin tietyn kaupunginosan tai vaikkapa seksuaalivähemmistöjen tapaamisiin.

Pastila uskoo, että suomalaisten on keskimääräisesti helpompaa ja luontevampaa tutustua ihmisiin baariympäristössä. Tästä syystä ryhmä on pyritty säilyttämään matalan kynnyksen tapaamisalustana, jossa on kuitenkin selvät säännöt ja nollatoleranssi kiusaamiselle, häirinnälle ja deittipyynnöille.

Tarkoitus on, että kaikilla olisi kivaa ja turvallista. Tapaamiset antavat myös uusia näkökulmia elämään, kun pääsee kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa elämät eivät välttämättä normaalisti risteäisi.

— Joku vertasikin joskus hätäkaljoittelua saunan lauteilla istumiseen. Kaljalla riisutaan estot ja tittelit. Sinä voit olla opiskelija, lääkäri, toimitusjohtaja tai työtön, eikä kukaan tule arvottamaan seuraasi. Jokainen istuu pöytään saman arvoisena, hän sanoo.

Pastila toivoo, että ryhmä kasvaisi myös tulevaisuudessa, ja myös uudet helsinkiläiset löytävät tuopin ääreen. Jokainen ”hätiskerta” on erilainen, eikä elämässä voi koskaan olla liikaa ihmisiä.