– Digitaalisuuden tuoma helppous on muuttunut itse asiassa liian helpoksi. Moni kokee sen tylsäksi. Ehkäpä juuri siksi ihmiset ovat nykyään kiinnostuneet myös vaihtoehtoisista valokuvauksen muodoista, pohtii Kameratori Oy:n kamerateknikko Jaakko Järvinen.
Järvinen on yksi yrityksen kolmesta teknikosta, jotka huoltavat käytettyjä kameroita myyntikuntoon. Kuukaudessa filmikameroita saattaa tulla myytäväksi jopa satoja, ja kaupaksi niitä menee suunnilleen samaan tahtiin.
Kameratorilla on myös erityisesti ulkomaille suunnattu Camera Rescue -projekti, jonka tavoitteena on pelastaa 100 000 filmikameraa vuoteen 2020 mennessä.
– Ostamme kameroita joko maailmalta tai Suomesta, huollamme ne ja lopuksi myymme asiakkaalle. Nyt niitä on pelastettuna noin 47 000, Järvinen kertoo.
– Älkää heittäkö vanhoja kameroita roskiin.
Hitaampaa kuvaamista
Vaikka jokainen filmille valotettu kuva maksaa, eivät kustannukset ole kovin suuria. Yhden filmirullan saa halvimmillaan muutamalla eurolla ja rullan kehittäminen kustantaa alle kymmenen euroa. Monissa Helsingin kirjastoissa on mahdollisuus skannata negatiiveja digitaaliseen muotoon. Muun muassa uuteen keskuskirjasto Oodiin on tulossa kevään aikana ammattilaistason filmiskanneri asiakkaiden käyttöön.
Ajatus siitä, että jokainen kuva maksaa, pakottaa kuvaajan miettimään tarkemmin, mitä hän on tekemässä.
– Ihmiset saattavat sen kummemmin ajattelematta ostaa 500 euron digipokkarin. Samalla rahalla saa jo todella hyvän filmikameran, Kameratorin tuotetarkastaja ja asiakaspalvelija Jyri Kaasinen sanoo.
– Laadukkaan filmijärjestelmäkameran ja objektiivin saa alle kahdella sadalla eurolla, Järvinen lisää.
Filmikuvaamisen suosio on lisääntynyt. Suosion kasvusta kertoo myös se, että Kameratori lanseerasi noin vuosi sitten kuluttajille suunnatun LAB -filminkehityspalvelun. Kaasisen ja Järvisen mukaan palvelulle on ollut kysyntää.
Filmi tarkoittaa myös laatua
A-lehdillä kuvaava Antti Vettenranta kuvaa työssään paljon myös filmikameralla.
– Erityisesti kuvaan filmille laadullisista syistä, mutta filmille kuvatessa myös kuvaustilanne on aivan erilainen. Esimerkiksi kansikuvaa kuvatessa ympärillä saattaa pyöriä 4-5 ihmistä, jotka vahtaavat kuvia läppärin näytöltä. Filmikameran kuvat näkee vasta siinä vaiheessa, kun ne on kehitetty. Kuvattava ja kuvaaja pystyvät molemmat keskittymään syvemmin itse tilanteeseen.
Vettenrannan mukaan monella on vääränlainen käsitys filmikuvasta, ja se saatetaan kokea töissä isona riskinä.
– Ihmiset ajattelevat filmikuvan usein jonain suttuna. Ei kukaan suostuisi siihen, että kuvaan lehtikuvia filmille, jos en voisi näyttää etukäteen millaista kuvaa tuotan.
Digikameralla kuvatut kuvat voivat toimia polkuna lopputulokselle.
– Joskus kuvaustilanteessa on kuvattu lähemmäs tuhat kuvaa digikameralle ja joitain kymmeniä filmille. Sitten on käynyt niin, että filmikuvat ovat olleet sen verran hyviä, ettei digikuvia ole edes vilkaistu. Ei olisi taloudellisesti mitään järkeä kuvata satoja kuvia filmille.
Vettenranta uskoo, että seuraavan parin vuoden sisällä ammattimaista filmikuvaamista tullaan näkemään vielä enemmän.
– Viime aikoina nuoret ammattikuvaajat ovat kuvanneet isojakin töitä filmille.
Filmikuvaus on Vettenrannalle myös vapaa-ajan harrastus. Pakastimesta löytyy iso kasa filmiä, ja kotona on kaikki tarvittava filmin kehitykseen ja skannaamiseen. Nopeimmillaan kuvat ovat alle tunnissa filmiltä tietokoneen näytöllä.
– Vapaa-ajalla kuvaan videoita Sonyn pokkarikameralla, mutta muuten pelkästään filmille. Haluan tehdä töitä ja omia projekteja eri välineillä.
Messukeskuksessa 15.-17.3. järjestettävän Kuva & Kamera -messujen yhteydessä järjestetään tänä vuonna myös Euroopan laajimmat filmialan messut. Messuilla on muun muassa luentoja, työpajoja, eri valmistajien edustajia sekä kamerakirpputori.