Helsinki on aikaistanut hiilineutraaliuden tavoitetta viidellä vuodella sen jälkeen, kun kaupunki julisti ilmastohätätilan. Julistuksen teki viime vuonna Helsingin silloinen kokoomuslainen pormestari Jan Vapaavuori.

Tuleva ilmasto- ja ympäristöministeri Emma Karin (vihr.) mukaan julistus on korostanut ilmastotoimien merkitystä Helsingin kaupunginvaltuustossa yli puoluerajojen.

– Kyllä sillä oli myös merkitystä, että se ei ollut vihreä apulaispormestari Anni Sinnemäki, joka Helsingin hätätilajulistuksen teki, vaan sen teki kokoomuslainen pormestari.

Vihreät tekivät viime vuoden lokakuussa toimenpidealoitteen, jossa he vaativat pääministeriä julistamanaan ilmastohätätilan. Karin mukaan tämä julistus ei poikkeaisi merkitykseltään muiden maiden ilmastohätätilajulistuksista.

Tuolloin pääministeri Sanna Marin (sd.) tuki toimeenpidealoitetta, mutta päätös hätätilan julistamisesta on edelleen tekemättä.

– Olemme osa Euroopan Unionia, joka on jo tämän julistuksen tehnyt. Suomelle ja hallitukselle on tärkeää, että Suomi näyttäytyy ilmastokriisissä edelläkävijämaana, Kari summaa.

Ilmastohätätilan julistus ei velvoita päättäjiä toimimaan ilmastokriisin hillitsemiseksi. Julistus ei ole muualla maailmassa sisältänyt esimerkiksi sopimuksia tai lakiin kirjattuja sitoumuksia konkreettisista toimista.

Vaikka Suomessa julistettaisiin ilmastohätätila, toimiminen kriisin hidastamiseksi on käytännössä kiinni päättäjien tahdosta toimia kriisin hallitsimiseksi. Hätätilanjulistus ei anna takeita sille, että seuraavatkin hallitukset pitäisivät ilmastotoimia elintärkeinä.

Kari ei pidä keskustelusta, jossa ajatellaan, että ilmastohätätilan julistus ratkaisee kaiken.

– Se on yksi osa tätä aivan valtavaa keskustelua, jossa loppujen lopuksi puhutaan tämän planeetan säilymisestä elinkelpoisena. Sanotaanko tämä ääneen vai eikö sanota, siitä tästä on kyse.

Karin mukaan virallinen keskustelu eduskunnassa ilmastohätätilan julistamisesta on jäänyt hyvin vähäiseksi.

Emma Kari (vihr.) keskustelee ilmastotekoja vaativan isovanhemman kanssa eduskuntatalon portailla lokakuussa.

Hätätilajulistus ei johda pakkotoimiin

Kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta arvioi, että yhteiskunnassa on helpompi saada sopimus ilmastohätätilan tunnustamisesta, kuin konkreettisista keinoista ilmastokriisin torjumiseksi.

Kuloveden mukaan ilmastohätätilan julistus saattaa kääntyä itseään vastaan, jos siihen ei sisällytetä konkreettisia toimia.

– Näen riskin siinä, että saadaan poliittisia pisteitä korotettua, mutta sitten ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä mihinkään konkreettisiin toimiin. Se aika, että pelataan tällaisilla halvoilla keinoilla saada vain pisteitä on ohi.

Kulovesi korostaa, että on tärkeää tehdä käsitteen tasolla ero siinä, puhutaanko ilmastohätätilajulistuksessa samankaltaisesta julistuksesta kuin maailmalla, joka ei ole aktivoinut eri maiden pakkokeinolakeja.

Pakkokeinolakeihin kuuluu Suomessa keväällä 2020 käyttöön hetkellisesti otettu valmiuslaki, joka antaa Suomen valtioneuvostolle valmiudet esimerkiksi rajoittaa kansalaisten liikkumisvapautta yleisen turvallisuuden takaamiseksi.

Ilmastohätätilan julistus ei kuitenkaan Kuloveden mukaan voi itsessään johtaa toimiin, joilla perusoikeuksia voitaisiin rajoittaa. Kyse ei siis ole samankaltaisesta hätätilasta kuin vaikka sodan tai pandemian aiheuttama yhteiskunnallinen hätätila.

Kulovesi sanoo, että ilmastohätätilan julistus on nimenomaan poliittinen julistus ja kannanotto, jonka tarkoituksena ei ole aktivoida poikkeustilaa tai ”järeää keinovalikoimaa”.

Julistuksilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta muissa maissa

Hätätilan julistaminen ei ole kovin voimakas ulkopoliittinen viesti, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Emma Hakala. Hänen mukaansa vastaavat julistukset maailmalla eivät ole aiheuttaneet ”säpinää kansanvälisessä kentässä” tai johtaneet merkittäviin seurauksiin.

– Kun olen katsonut suomalaista keskustelua parin viime vuoden ajalta, niin on hyvin kunnianhimoinen hallitusohjelma, mutta käytännön päätöksenteossa tavoitteet ovat ehkä vähän vesittyneet tai jääneet muiden tavoitteiden kuten talouskysymysten yliajamaksi.

Hakala ymmärtää, miksi julistusta vaaditaan. Hän näkee sen tapana tuoda ilmastotavoitteet entistä selvemmin ”poliittisen agendan yläpäähän”.

– Mutta jos tämä julistus ei ole mitenkään laillisesti sitova, niin siinä mielessä se on kuitenkin vain sanoja.