Kehopositiivisuutena tunnettu ilmiö sai alkunsa, kun aktivistit alkoivat puuttua lihavien kokemaan rakenteelliseen syrjintään.

Alun perin 1960-luvulla Yhdysvalloissa lihavuusaktivismina alkanut ihmisoikeusliike korosti yksilön koon ja terveyden olevan erillisiä asioita. Uuden aallon kehopositiivisuus sai alkunsa 1990-luvulla The Body Positive -organisaation perustamisen yhteydessä, jolloin itse termikin sai alkunsa.

Lihavuutta yhteiskunnallisena ilmiönä tutkineen Hannele Harjusen mukaan kehopositiivisuudesta on tullut yleiskäsite.

– Ihmiset sekoittavat termin yleiseen hyvinvointiin liittyväksi. Termistä puhuminen yksilön hyvinvointia edistävänä vesittää sen ihmisoikeuksia korostavan ulottuvuuden, Harjunen sanoo.

Kehopositiivisuus käsitteenä tarkoittaa sitä, että myös kauneusihanteista poikkeavat kehot ansaitsevat kunnioitusta, juuri sellaisina kuin ne ovat. Siksi termi on ristiriidassa siihen nykyisin liitettävien ajatuksien kanssa painonhallinnasta, hyvinvoinnista ja fyysisestä terveydestä.

Harjusen mukaan kehopositiivisuus on tullut suuren yleisön tietoon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ilmiön yleistyttyä kaupalliset tahot kiinnostuivat siitä. Kaupallistumisen myötä sanan poliittisuus on unohtunut.

Esimerkiksi käsite `kehoneutraalius` on terminä syntynyt kaupallisiin tarkoituksiin, kun kehopositiivisuuteen ei enää haluta viitata lihavuusaktivismina.

Kehopositiivisuus ei sisällä pyrkimystä muuttua toisenlaiseksi

Aktivisti Javiera Marchant Aedo toivoo somevaikuttajilta kunnioitusta liikkeen alkuperäiselle ajatukselle. Hän korostaa lukutaidon ja julkaisijoiden vastuuta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Aktivisti toivoo, että kehopositiivisuuteen törmätessään ihmiset tutustuisivat sen taustoihin.

Marchant Aedo on tamperelainen aktivisti, joka on toiminut ihmisoikeuksien parissa jo vuosia. Kehopositiivisuudesta hän puhuu muun muassa sosiaalisessa mediassa.

– Kehopositiivisuus ei liity itsensä rakastamiseen, positiiviseen asenteeseen tai terveyteen millään tavalla. Yhteiskuntamme on läskifobinen, ja siksi osa ajattelee liikkeen pyrkivän epäterveellisten elämäntapojen normalisoimiseen. Todellisuudessa kehopositiivisuus ei ota kantaa siihen, mitkä ovat terveellisiä tai epäterveellisiä elämäntapoja.

Kehopositiivisuus ja sosiaalinen media

Monet sosiaalisen median hyvinvointiin, terveyteen ja ravitsemukseen liittyvät käyttäjätilit markkinoivat omia julkaisujaan kehopositiivisuuden avulla.

Jo 12 000 yksittäistä Instagram-julkaisua sisältää aihetunnisteen #kehopositiivisuus.

– Aihetunniste on suosittu ja sillä saa paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, myös omalle kaupalliselle agendalle, sanoo Marchant Aedo.

Kehopositiivisuus-aihetunnistetta käytetään esimerkiksi laihdutusohjelmien ja -valmennusten myymiseen. Mainoksia voidaan kohdentaa erilaisia teemoja seuraaville, esimerkiksi aihetunnisteiden avulla.

– Näin mainonta tavoittaa juuri lihavien kohderyhmän. Tiedetään että aihetunnistetta seuraavat ihmiset, jotka luokitellaan yhteiskunnassa ylipainoisiksi.

Vuonna 2020 kehopositiivisuudessa korostuu monimuotoisuus

Suomessa kehopositiivisuuden teki tutuksi viimeistään Yleisradion vuonna 2017 ilmestynyt Vaakakapina-projekti, joka julkaisi runsaasti erilaista kehopositiivista mediasisältöä.

– Kehopositiivisuus on valtavirtaistunut ja toivon, että siitä jäisi pysyvä jälki yleiseen keskusteluun eikä se ilmiönä katoaisi, Harjunen sanoo.

Hannele Harjusen mukaan yleisen yhteiskunnallisen muutoksen mukana kehopositiivisuus on tullut hyväksytymmäksi ja esimerkiksi lihavia näkyy enemmän mediassa. Työtä on silti vielä paljon tehtävänä.