Kesäkissana pidetään tyypillisesti kissanpentua, joka otetaan kesälomien ajaksi ja hylätään syksyn tullen. Aikuiseen kissaan ei haluta sitoutua. Ilmiö ei kuitenkaan rajoitu enää vain kesään, vaan kissoja hylätään ympärivuotisesti.

Näin kertoo Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen. Hänellä on 45 vuoden kokemus eläinsuojelutyöstä.

Löytöeläintalolle tulee eniten kissoja kesällä, vaikka vilkasta on myös keväisin ja syksyllä. HESY:n vastaava pieneläinhoitaja Marika Stillman kertoo, että alle vuoden ikäisten kissojen määrä on vähäinen.

Tämä viittaa siihen, että kesäkissailmiö on muuttunut. Suurempi ongelma on nykyään se, että sisäkissa lasketaan kesälomien ajaksi kulkemaan vapaana ulos. Usein käy niin, että kissa palaa reissultaan tiineenä. Kissaa ei tällöin enää huolita takaisin kotiin vaan se jätetään oman onnensa nojaan.

Vapaana liikkuva kissa ei aina ole hylätty

Luonnossa vapaana liikkuvista kissoista on lähes mahdotonta sanoa, ovatko ne jonkun lemmikkejä vai hylättyjä. Vapaasti ulkoileva lemmikkikissa saatetaan toimittaa löytöeläintalolle, ja omistaja uskoo sen karanneen tai kuolleen.

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan vain 11 prosenttia löytökissoista päätyy takaisin omistajalleen.

MMM:n erityisasiantuntija Tiina Pullola ja HESY:n Stillman ovat samaa mieltä siitä, miksi näin on. Kissaa ei arvosteta lemmikkieläimenä vaan sitä ajatellaan kertakäyttöesineenä. Tilalle hankitaan uusi, jos edellinen katoaa. Kissanpennuista on ylitarjontaa. Niitä on helppo saada jopa ilmaiseksi.

Pullola pitää huolestuttavana suomalaisten ajatusmaailmaan iskostunutta mantraa siitä, että kissa pärjää yksin ulkona.

– Kissa ei ole Suomen luonnonvarainen eläinlaji. Se ei pärjää Suomen luonnossa varsinkaan talviaikaan pakkasista johtuen. Eikä sen tarvitsekaan. Se on kotieläin ja kun ihminen hankkii kissan, tulee hänen myös huolehtia siitä, Pullola sanoo.

Kissalla ei ole edellytyksiä selvitä ulkona, koska sillä ei ole luontaista rasvavarastoa ja sen tassut ja korvat paleltuvat helposti. Kesäisin ulkoilevaa kissaa uhkaavat nestevaje ja lämpöhalvaus.

Pullolalla on selkeä resepti siihen, kuinka kissojen arvostusta lemmikkinä voitaisiin lisätä. Keskeistä on valistaa ihmisiä kissojen leikkauttamisen ja siruttamisen tärkeydestä.

– Vastuullisen eläintenpidon sanoma pitäisi saada eteenpäin kissojenomistajille.

Leikkauttaminen estää epätoivotut tiinehtymiset ja mikrosiru puolestaan auttaa ulkona liikkuvan kissan tunnistamisessa. Kissan mahdollisuudet päästä takaisin kotiin kasvavat huomattavasti, jos sillä on tunnistusmerkintä.

HESY:n löytöeläintalolle tulee nykyisin enää vähän alle vuoden vanhoja kissoja, kertoo pieneläinhoitaja Marika Stillman.

Kissaongelmat kytevät etenkin maaseudulla

Stillman kertoo, että Suomessa on vuosien ajan ollut nähtävissä myös toinen eläinsuojelullisesti ongelmallinen ilmiö: populaatiokissat. Termiä käytetään kissoista, jotka elävät jopa 40 kissan laumoissa. Osa saattaa olla täysin villiintyneitä.

Populaatioita syntyy etenkin haja-asutusalueella, jossa navettakissaperinne elää vahvana. Ongelmallisia ovat yhtä lailla kaupunkien omakotitaloalueet.

Vapaana liikkuvat kissat lisääntyvät keskenään. Emo synnyttää pennut navettaan tai metsään eikä omistaja välttämättä edes tiedä, että kissa on saanut pentuja.

Naaraskissa tulee sukukypsäksi jo 3,5 kuukauden ikäisenä. Ulos syntyneet kissanpennut lisääntyvät sukukypsäksi tultuaan keskenään sekä toisten ulkona liikkuvien kissojen kanssa, joiden poikaset puolestaan aikanaan lisääntyvät taas keskenään. Noidankehä on valmis.

Populaatiokissat ovat usein sisäsiittoisia ja tästä johtuen sairaita. Aliravitsemus on myös yleinen vaiva.

Kissoja kuolee luonnossa paljon, mutta ongelma ei ole helposti nähtävissä. Kissat liikkuvat öisin ja ovat varovaisia, eivätkä tule ihmisten näkyville.

Tilanne on kuitenkin toinen löytöeläintaloissa, joihin näitä ulkona liikkuvia kissoja ja kokonaisia kissalaumoja tuodaan. Kaikki eivät selviä.

Stillman on turhautunut tilanteeseen. Koko tämä kärsimys voitaisiin välttää, jos ihmiset vain välittäisivät.

Loppumaton suo

Suomen kissaongelmien eteen tehdään jatkuvasti töitä. Pääsääntöisesti kyseessä ovat konkreettiset tapahtumat, kuten HESY ry:n rokotus- ja sirutustempaukset sekä valistustyö.

– Valistustyö näissä asioissa on todella hidasta. Voi olla, että meidän elinaikana ei tule mitään muutosta mihinkään. Ainoa voimavara tässä on usko siihen, että jatkuva valistaminen johtaa jossain vaiheessa lopputulokseen, että kissaa arvostetaan kuten muitakin lemmikkieläimiä, Stillman sanoo huokaisten syvään.

Vaikeaan ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on paperilla yksinkertainen, mutta käytännössä lähes mahdoton toteuttaa lyhyellä aikavälillä.

Ihmisten asenteiden kissoja kohtaan on muututtava pysyvästi.